Minulle henkilökohtaisesti Twitterin muskiintuminen pilalle oli todella kova kolaus. Olin siellä pitkälti toistakymmentä vuotta. Twitter oli pitkään suosikkisomeni, feedin kuratointi ja herkkä blokkisormi tekivät siitä kiinnostavan keskustelupaikan: omassa kuplassa ja vähän sen ulkopuolellakin. Tilin poistaminen tuossa loppuvuodesta väänsi sydämestä, vaikka meininki olikin jo valunut melkoiseksi.
Loppuaikoina mulla oli siellä yli tuhat seuraajaa. Tuhat ei ehkä kuulosta Oikeiden Somettajien mielestä paljolta, mutta se on moninkertaisesti se, mitä minulla missään muualla.
Ulkopuolelta on helppo sanoa, että seuraajamäärällä ei ole väliä, mutta pienkustantajan kirjailijaa ei ole olemassa ilman somea. Yhtään kukaan ei nosta kissan häntää. Lehtijutut ovat Afrikan tähden arvoinen tapaus. Siksi se tuhat seuraajaa oli arkisen somehöpötyksen lisäksi vuosikymmenen kärsivällisyydellä koottu, nousujohteinen määrä näkyvyyttä. Joka muskiintui. Puff Kyllä ketutti. Millään muulla alustalla en ole päässyt – enkä varmaan pääsekään – samaan. En ole erityisen kiinnostava somettaja, joka keräisi magneetin lailla seuraajia, Twitterissäkin kyse oli vain kärsivällisyydestä.
Instaa en oikein osaa sen kuvakeskeisyyden takia, Tiktok aiheuttaa näppylöitä monestakin syystä. Threadsista olen oikeastaan pitänyt, mutta nykymaailmassa uuvuttaa ajatuskin siitä, että sitoutuisi metahärpäkkeeseen vuosiksi kuten aikoinaan Twitteriin sitouduin.
Joten olen yhä vähän somekoditon. Ehkä tästä Mastodonista on auttajaksi aikanaan, kunhan opin tämän kunnolla.
[#]kirjailijamastodon #twitter #somekoditon
=> More informations about this toot | View the thread | More toots from MariaCalendula@mementomori.social
=> View kirjailijamastodon tag | View twitter tag | View somekoditon tag This content has been proxied by September (3851b).Proxy Information
text/gemini