Saatiin uusi merkintätavan täsmennys ei-kaupalliseen sisällöntuottamiseen, joka koskee myös kirjojen arvostelukappaleita. Siihen tulee merkitä "mainos/saatu". Tähän ei ole sanomista; kerran tämä on näin päätetty niin tyydyn siihen ja olen hyvilläni, että asiaa katsottiin uudelleen myös meidän kannaltamme.
Mutta mietin tätä mainosasiaa arvostelukappaleiden näkökulmasta. Minun on ollut vaikea nähdä lukupäiväkirjaani mainosmielessä, koska luen joka tapauksessa koko ajan ja esittelemäni kirjat ovat niitä, jotka lukisin joka tapauksessa (ehkä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta).
Näkisin niin, että kustantajan saama hyöty minun tapauksessani on ajantasainen näkyvyys. Jos lainaisin kirjat kirjastosta tai ostaisin itselleni, niistä vain harva olisi esillä tililläni silloin, kun kirja on vielä uutuushyllyssä. (Enkä toki ehdi tai välttämättä haluakaan lukea kaikkea välittömästi saatuani.)
Kuitenkaan itse arvioon se ei vaikuta. Jos en tykkäisi kirjasta, en kirjoittaisi siitä muutenkaan jyrkän negatiivisesti, koska lukukokemus on aina ihmisen oma. (Korkeintaan jätän kokonaan esittelemättä - joskus näin teenkin.) Jos kehun jotain koska pidän siitä, tekisin saman olinpa ostanut, lainannut tai saanut kirjan.
Nyt vuoden alusta on kuitenkin tullut pieni muutos siihen, voinko pitää itseäni myös jollain tapaa "mainostajana", koska Otava pyysi lisätä minut vaikuttajalistalleen ja on lähettänyt kirjoja nyt erikseen ilmoittamatta ja itse pyytämättäni. Pääsin myös Into Kustannuksen kirjavaikuttajaksi ja heiltä olen saanut samaten heidän valitsemiaan kirjoja luettavaksi ja kuunneltavaksi. Myös S&S -kustantamo lähettää satunnaisesti kirjoja kysymättä erikseen. Ja lisäksi olen saanut pieniltä kustantamoilta tai kirjailijoilta suoraan pyyntöjä, kiinnostaako heidän kirjansa. Jos kiinnostaa, olen luonnollisesti ottanut ilolla vastaan. Mutta näiden mainitsemieni osalta koen, että asemani on kuitenkin hieman erilainen kuin jos itse kiinnostun kirjasta ja pyydän arvostelukappaletta. (Täytyy muistaa myös se, että aina ei tietenkään saa, vaikka pyytäisikin. Nykyään kyllä aikaisempaa useammin olen saanutkin.)
Kuitenkaan toistaiseksi koko kirjagram-aikanani en ole saanut kuin pari kirjaa, joita en olisi lukenut joka tapauksessa, ja nekin olen lukenut ihan mielelläni. On ollut ilo voida poistaa kirjoja kirjaston varauslistalta, kun olen saanutkin sen nopeammin luettavakseni näin. Rahallista hyötyä en ole saanut, sillä jokainen tietänee, kuinka kirjan nopeasti jälleenmyyntiarvo laskee. Jos jonkun kirjan olen toisinaan myynyt eteenpäin, niin se raha on suuntautunut suoraan - mihinkäs muuhunkaan - kuin uusien kirjojen ostamiseen! Toisaalta on myös ihanaa, että kirjan suurin arvo on se tärkein, eli lukemisen tuottama ilo!
Herättääkö tämä sinussa ajatuksia? Olisi kiinnostavaa kuulla. #kirjagram #kirjamastodon
(Kuva HKI kirjamessuilta Akateemisen kirjakaupan pisteen lukijatestistä saatu.)
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto Ah! Tätä pohdintaa oli paljon jo silloin kun blogit olivat huippusuosiossaan.
Mua vähän kiusaa se, että rehelliset arviot tulisi laittaa mainoksiksi, vaikka kirja olisi saatu arvostelukappaleena. Kuten sanoit, rahallista hyötyä ei käytännössä oikein ole. Eihän lehtiarvioissakaan tätä ole.
Mutta toisaalta välillä näkee just niitä postauksia, jotka tuntuvat silkalta hehkutusmainokselta ilman että kehuja oikein perustellaan mitenkään. Toisaalta taas esim. naistenlehdissä olevat kirjaesittelyt ovat nimenomaan mainoksia, jos niin haluaa katsoa. Niissä muutamassa rivissä ei paljoa pureksittua arvostelua ole.
Mä en itse enää ota arvostelukappaleita vastaan Käytännössä valtaosa lukemistani kirjoista ovat joko Storytelista (tilauksen kustannan itse) tai ostamiani kirjoja. Ihan jokunen kirjastosta.
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@hannamorre @Lempilukemisto musta se mainos ei niinkään tarkoita sitä, että kappaleen saaja saisi rahallista hyötyä, vaan sitä, että kustantamo on antanut kappaleen siinä tarkoituksessa, että sen on tarkoitus tuottaa rahallista hyötyä. Eli lisää avoimuutta kustantamoiden tarkoitusperästä antaa niitä kappaleita, eikä toisin päin. :)
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @hannamorre @Lempilukemisto Musta toi on huono sääntö ja vääristää mainoksen käsitettä – perinteisesti mainoksen maksaja määrää sen sisällön. Joten pahimmillaan tämä heikentää ihmisten medialukutaitoa, jos ei osata enää erottaa kritiikkiä ja maksettua sisältöä toisistaan.
=> More informations about this toot | More toots from tero@masto.ai
@tero @hannamorre @Lempilukemisto Ymmärrän tuonkin näkökulman. Musta mediakriittisyyttä toisaalta lisää myös se, että arvion lukija tietää, milloin kustantamo on nähnyt hyödylliseksi sijoittaa omaisuuttaan antamalla sen jonkun lukijan arvioitavaksi. Arvostelukappaleista somessa kirjoitetaan kuitenkin lähtökohtaisesti positiivisemmin kuin kirjoista, jotka on ostettu omalla rahalla tai lainattu kirjastosta.
(Tutkin tätä muutama kesä sitten vertailemalla 500 arviota yhteensä 15 eri kirjasta, ja ero oli aivan huomattava. 89% arvostelukappaleista kirjoitetuista teksteistä oli täysin tai lähes täysin positiivisia, kun taas "normaaleista" arvioista n. 56% oli positiivisen puolella. (Positiivisuus selittyy sillä, että ihmiset postaavat yleensä kirjoista, joista pitävät.))
Eli neutraalia arvostelukappaleista kirjoittaminen ei ole, todellakaan, ja kustantamot tasan tarkkaan tietävät sen.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @hannamorre @Lempilukemisto Tää on erittäin mielenkiintoinen huomio! Minusta olisi kuitenkin kokonaisuuden kannalta tärkeää lisäksi tietää joistain taustalla vaikuttavista asioista. Kuvittelisin, että kustantamo lähettää herkemmin ilmaiskappaleen pyytämättä sellaiselle somettajalle, joka yleensä lukee ja postaa kirjan edustamasta genrestä, ja tämän olettaisin johtavan keskimäärin positiivisempiin arvioihin. Lisäksi pitäisi tietää, jääkö arvostelukappaleina lähetettyjä kirjoja kokonaan arvioimatta, eli valikoituuko someen julkisesti laitettaviksi arvioiksi nimenomaan positiiviset, ja onko syynä se että negatiivista arviota "lahjasta" ei haluta postata vai se ettei kirjaa edes luettu.
=> More informations about this toot | More toots from anotherdream@mementomori.social
@anotherdream @vehka @tero @hannamorre Niin, tätähän ei välttämättä näe mistään. Itse olen toistaiseksi tainnut julkaista kaikista, jotka olen kerinnyt lukea. Olen ajatellut, että jos tulisi joku ihan kamala, josta en keksisi mitään positiivista sanottavaa, voisi varmaan laittaa, että tämä ei ollut nyt minua varten ollenkaan. Ehkä voisi sanoa, että tämä voisi sopia ihmiselle, joka tykkää juuri sen tyylisestä kirjallisuudesta?
Mutta sitä epäilen todeksi, että kustantamot kyllä huomaavat, jos joku tykkää erityisesti tietynlaisista kirjoista ja tekee sisältöä, joka suosii sellaista. Varmaan ihan fiksuakin sellaisille tarjota kohderyhmään kuuluvaa kirjaa. Näin saattaa saada näkyvyyttä juuri sopivasti kohderyhmälle. Siksi olen itse kritisoinut vähän sitä, että sama kirjapaketti laitetaan koko somevaikuttajaryhmälle. Olisi paljon toimivampaa kohdentaa vähän yksilöllisemmin, jolloin todennäköisemmin saisi niitä positiivisia arvioita. Näin minä tekisin, jos olisin kustantaja.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@anotherdream
Yleisesti ottaen kirjasomettajilla on tainnut olla periaatteena, että itse pyydetyistä kirjoista julkaistaan arvio, tykkäsi tai ei.
Pyytämättä lähetetty kirja taas on lähinnä lahja, josta saa kirjoittaa jos huvittaa.
Muutamia somen hittinimikkeitä lukuun ottamatta kustantajilla tuntuu nykyään olevan paljon vaikeuksia saada edes muutama arvostelukappale lähetettyä kiinnostuneeseen osoitteeseen. Ts. somettajille on niin paljon kaikkea tarjolla, että ei-pinnalla oleva kirja kiinnostaa vain tosi harvoja siinä sinänsä suuressa massassa.
Ja moni kustantaja ei voi varata painoksistaan kymmeniä, jopa satoja sokkona lähetettäviksi.
lisäys: ja kun puhun "edes muutamasta", puhun tosiaan sormilla laskettavasta määrästä. Pienkustantajilla hankalinta, mutta eivätpä nuo keskisuuretkaan av-kappalepyyntöihin huku.
@vehka @tero @hannamorre @Lempilukemisto
=> More informations about this toot | More toots from MariaCalendula@mementomori.social
@MariaCalendula No tämä kertomasi ehkä avaakin sitä, miksi minulle on nyt lyhyellä ajalla tullut paljon tarjouksia kirjoista tai lähetetty pyytämättäkin. Tuolla perusteellahan olisin oikea kustantajien unelma!
Minua kun kiinnostavat aidosti tosi monen genren kirjat, luen yhtä lailla kaunokirjallisuutta, feelgoodia, fantasiaa ja jotain scifiäkin, jännitystä ja trillereitä, ya- ja lanu-kirjallisuutta, pienten kuvakirjoja, ammattikirjallisuutta, runoja, tietokirjoja ja vaikka mitä, sarjakuvaakin!
Oikeastaan luen melkein kaikkea paitsi politiikkaa, kauhua ja true crimea. Elämänkerroista olen kiinnostunut vain silloin, jos se henkilö sattuu kiinnostamaan minua, niitä luen aika vähän. Ja välttämättä ne tiktok-hitit eivät sitten niin paljon kiinnosta, eivät kyllä aina hehkutetut palkintojenvoittajatkaan.
Mitä olen jutellut esim. kirjamessuilla kustantamojen henkilökunnan kanssa, tosi moni etenkin pienistä kustantamoista on muistanut minut ja nimenomaan oikein rohkaissut pyytämään, kun itse olen vähän epäröinyt, kehtaako pyytää samalta useampaa kirjaa vuodessa.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social This content has been proxied by September (3851b).Proxy Information
text/gemini
