Saatiin uusi merkintätavan täsmennys ei-kaupalliseen sisällöntuottamiseen, joka koskee myös kirjojen arvostelukappaleita. Siihen tulee merkitä "mainos/saatu". Tähän ei ole sanomista; kerran tämä on näin päätetty niin tyydyn siihen ja olen hyvilläni, että asiaa katsottiin uudelleen myös meidän kannaltamme.
Mutta mietin tätä mainosasiaa arvostelukappaleiden näkökulmasta. Minun on ollut vaikea nähdä lukupäiväkirjaani mainosmielessä, koska luen joka tapauksessa koko ajan ja esittelemäni kirjat ovat niitä, jotka lukisin joka tapauksessa (ehkä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta).
Näkisin niin, että kustantajan saama hyöty minun tapauksessani on ajantasainen näkyvyys. Jos lainaisin kirjat kirjastosta tai ostaisin itselleni, niistä vain harva olisi esillä tililläni silloin, kun kirja on vielä uutuushyllyssä. (Enkä toki ehdi tai välttämättä haluakaan lukea kaikkea välittömästi saatuani.)
Kuitenkaan itse arvioon se ei vaikuta. Jos en tykkäisi kirjasta, en kirjoittaisi siitä muutenkaan jyrkän negatiivisesti, koska lukukokemus on aina ihmisen oma. (Korkeintaan jätän kokonaan esittelemättä - joskus näin teenkin.) Jos kehun jotain koska pidän siitä, tekisin saman olinpa ostanut, lainannut tai saanut kirjan.
Nyt vuoden alusta on kuitenkin tullut pieni muutos siihen, voinko pitää itseäni myös jollain tapaa "mainostajana", koska Otava pyysi lisätä minut vaikuttajalistalleen ja on lähettänyt kirjoja nyt erikseen ilmoittamatta ja itse pyytämättäni. Pääsin myös Into Kustannuksen kirjavaikuttajaksi ja heiltä olen saanut samaten heidän valitsemiaan kirjoja luettavaksi ja kuunneltavaksi. Myös S&S -kustantamo lähettää satunnaisesti kirjoja kysymättä erikseen. Ja lisäksi olen saanut pieniltä kustantamoilta tai kirjailijoilta suoraan pyyntöjä, kiinnostaako heidän kirjansa. Jos kiinnostaa, olen luonnollisesti ottanut ilolla vastaan. Mutta näiden mainitsemieni osalta koen, että asemani on kuitenkin hieman erilainen kuin jos itse kiinnostun kirjasta ja pyydän arvostelukappaletta. (Täytyy muistaa myös se, että aina ei tietenkään saa, vaikka pyytäisikin. Nykyään kyllä aikaisempaa useammin olen saanutkin.)
Kuitenkaan toistaiseksi koko kirjagram-aikanani en ole saanut kuin pari kirjaa, joita en olisi lukenut joka tapauksessa, ja nekin olen lukenut ihan mielelläni. On ollut ilo voida poistaa kirjoja kirjaston varauslistalta, kun olen saanutkin sen nopeammin luettavakseni näin. Rahallista hyötyä en ole saanut, sillä jokainen tietänee, kuinka kirjan nopeasti jälleenmyyntiarvo laskee. Jos jonkun kirjan olen toisinaan myynyt eteenpäin, niin se raha on suuntautunut suoraan - mihinkäs muuhunkaan - kuin uusien kirjojen ostamiseen! Toisaalta on myös ihanaa, että kirjan suurin arvo on se tärkein, eli lukemisen tuottama ilo!
Herättääkö tämä sinussa ajatuksia? Olisi kiinnostavaa kuulla. #kirjagram #kirjamastodon
(Kuva HKI kirjamessuilta Akateemisen kirjakaupan pisteen lukijatestistä saatu.)
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto Ah! Tätä pohdintaa oli paljon jo silloin kun blogit olivat huippusuosiossaan.
Mua vähän kiusaa se, että rehelliset arviot tulisi laittaa mainoksiksi, vaikka kirja olisi saatu arvostelukappaleena. Kuten sanoit, rahallista hyötyä ei käytännössä oikein ole. Eihän lehtiarvioissakaan tätä ole.
Mutta toisaalta välillä näkee just niitä postauksia, jotka tuntuvat silkalta hehkutusmainokselta ilman että kehuja oikein perustellaan mitenkään. Toisaalta taas esim. naistenlehdissä olevat kirjaesittelyt ovat nimenomaan mainoksia, jos niin haluaa katsoa. Niissä muutamassa rivissä ei paljoa pureksittua arvostelua ole.
Mä en itse enää ota arvostelukappaleita vastaan Käytännössä valtaosa lukemistani kirjoista ovat joko Storytelista (tilauksen kustannan itse) tai ostamiani kirjoja. Ihan jokunen kirjastosta.
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@hannamorre @Lempilukemisto musta se mainos ei niinkään tarkoita sitä, että kappaleen saaja saisi rahallista hyötyä, vaan sitä, että kustantamo on antanut kappaleen siinä tarkoituksessa, että sen on tarkoitus tuottaa rahallista hyötyä. Eli lisää avoimuutta kustantamoiden tarkoitusperästä antaa niitä kappaleita, eikä toisin päin. :)
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @hannamorre @Lempilukemisto Musta toi on huono sääntö ja vääristää mainoksen käsitettä – perinteisesti mainoksen maksaja määrää sen sisällön. Joten pahimmillaan tämä heikentää ihmisten medialukutaitoa, jos ei osata enää erottaa kritiikkiä ja maksettua sisältöä toisistaan.
=> More informations about this toot | More toots from tero@masto.ai
@tero @hannamorre @Lempilukemisto Ymmärrän tuonkin näkökulman. Musta mediakriittisyyttä toisaalta lisää myös se, että arvion lukija tietää, milloin kustantamo on nähnyt hyödylliseksi sijoittaa omaisuuttaan antamalla sen jonkun lukijan arvioitavaksi. Arvostelukappaleista somessa kirjoitetaan kuitenkin lähtökohtaisesti positiivisemmin kuin kirjoista, jotka on ostettu omalla rahalla tai lainattu kirjastosta.
(Tutkin tätä muutama kesä sitten vertailemalla 500 arviota yhteensä 15 eri kirjasta, ja ero oli aivan huomattava. 89% arvostelukappaleista kirjoitetuista teksteistä oli täysin tai lähes täysin positiivisia, kun taas "normaaleista" arvioista n. 56% oli positiivisen puolella. (Positiivisuus selittyy sillä, että ihmiset postaavat yleensä kirjoista, joista pitävät.))
Eli neutraalia arvostelukappaleista kirjoittaminen ei ole, todellakaan, ja kustantamot tasan tarkkaan tietävät sen.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @hannamorre Hyvä havainto! Mielenkiintoista kuulla tähän kokemusta aidosta vertailusta. Tätähän tuskin lienee tutkittu.
Tunnustan, että itse olen miettinyt joitakin arvostelukappale-arvioita lukiessani, onko lukija välttämättä oikeasti lukenut kirjaa, jos on laittanut siitä ainoastaan kirjan takakansitekstin ja suosittelun? Minua kiinnostaa lukijana nimenomaan kirjan lukijakokemus.
Ja omaan lukemiseen on vaikuttanut paljon sellainenkin, että vaikka joku olisi kirjoittanut, että kirja on huippuhyvä (esimerkkinä vaikka se Lehmä synnyttää yöllä), mutta että se on ollut raaka tai raskas luettava, tiedän olla sellaista itse lukematta. Näin ollen voi olla, että esittely myös karkottaa lukijoita, jotka eivät kuulu kohderyhmään. Siinä mielessä se palvelee lukijaa, mutta ei välttämättä kustantajaa.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @tero @hannamorre joo, sama – usein nää arvostelut on kertoneet myös itselle, ettei kirja ole todennäköisesti omaan makuun. Se on ollut tosi hyödyllistä!
Oma lukunsa olemme myös me somettavat kirjailijat. Mietin usein itse, missä määrin omista kirjoistani kirjoitetut arviot ovat positiivisempia yksinkertaisesti siksi, että olen osa yhteisöä. 😆 Varmasti osittain.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @hannamorre Ehkä joidenkin kohdalla voi ollakin? Minä uskallan puhua näistä asioista siksi aika suoraan ja rehellisesti, että en ikinä pyri ketään loukkaamaan, mutta ei myöskään ole tarvetta ketään mielistellä. Ja uskon, että aika moni tuntee minua sen verran, että tietää sen myös?
Ja ylipäätään koen niin, että mikään kirja ei ole yhtä hyvä kaikille, koska ihmisillä on eri maku ja kiinnostuksen kohteet. Jos minä en tykkää jostakin kirjasta, ei se tarkoita, että kirja on huono, vaan että olen itse sille väärä lukija.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @vehka @hannamorre Musta toi on erinomainen huomio, ja vaikken millään muotoa mikään kriitikko olekaan, olen itsekin pyrkinyt jo pitkään sen sijaan, että sanoisin jotain teosta huonoksi, suosimaan sanamuotoa ”tämä ei ollut minua varten”.
=> More informations about this toot | More toots from tero@masto.ai
@tero @Lempilukemisto @hannamorre Sama. En muutenkaan kirjoita lyttäyskritiikkejä, enkä enää edes lähtökohtaisesti lue kirjoja, joista en usko pitäväni. (Paitsi Nobel-podcastia varten välillä pakko.)
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @Lempilukemisto Mä tunnustan kirjoittaneeni ihan rehellisiä lyttäyksiä, koska yksinkertaisesti mielestäni huonoja kirjoja on tullut vastaan. Sen verran tosin suojelen sekä itseäni että kotimaisia kollegojani, että asettelen sanani huomattavasti lempeämmin, jos kirjailija on kotimainen. Ulkomaisten kanssa rohkenen olla ronskimpi. Sarah J. Maasia tuskin hetkauttaa omat kritiikkini. (Tässä tosin taas tullaan siihen, että Maasin fanit ovat todennäköisemmin myös minun potentiaalisia lukijoitani.)
Nykyisin lyttäyksiä tulee vähemmän, koska en ota enää vastaan arvostelukappaleita. Tämän takia keskeytän huonot alkuunsa enkä silloin bloggaa niistä ollenkaan. Lukupiirikirjat on pakko lukea loppuun, mutta nytkin esim. Carlos Ruiz Zafón antanee minulle anteeksi 😅 (Tosin hänen kirjaansa ei tarvitse lytätä, se on just sitä "ei minun makuuni" -osastoa.)
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@vehka @tero @Lempilukemisto @hannamorre Yhden lyttäyksen kirjoitin kun pyydettiin. Lehdessä ehkä luultiin, että pitäisin kirjasta. Ja sain kyllä ilmaiskappaleen, joka on yhä hyllyssä varoittavana esimerkkinä.
https://www.aftonbladet.se/kultur/bokrecensioner/a/a28QL5/mer-blogg-an-bok
=> More informations about this toot | More toots from kallekn@mastodonsweden.se This content has been proxied by September (3851b).Proxy Information
text/gemini
