Saatiin uusi merkintätavan täsmennys ei-kaupalliseen sisällöntuottamiseen, joka koskee myös kirjojen arvostelukappaleita. Siihen tulee merkitä "mainos/saatu". Tähän ei ole sanomista; kerran tämä on näin päätetty niin tyydyn siihen ja olen hyvilläni, että asiaa katsottiin uudelleen myös meidän kannaltamme.
Mutta mietin tätä mainosasiaa arvostelukappaleiden näkökulmasta. Minun on ollut vaikea nähdä lukupäiväkirjaani mainosmielessä, koska luen joka tapauksessa koko ajan ja esittelemäni kirjat ovat niitä, jotka lukisin joka tapauksessa (ehkä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta).
Näkisin niin, että kustantajan saama hyöty minun tapauksessani on ajantasainen näkyvyys. Jos lainaisin kirjat kirjastosta tai ostaisin itselleni, niistä vain harva olisi esillä tililläni silloin, kun kirja on vielä uutuushyllyssä. (Enkä toki ehdi tai välttämättä haluakaan lukea kaikkea välittömästi saatuani.)
Kuitenkaan itse arvioon se ei vaikuta. Jos en tykkäisi kirjasta, en kirjoittaisi siitä muutenkaan jyrkän negatiivisesti, koska lukukokemus on aina ihmisen oma. (Korkeintaan jätän kokonaan esittelemättä - joskus näin teenkin.) Jos kehun jotain koska pidän siitä, tekisin saman olinpa ostanut, lainannut tai saanut kirjan.
Nyt vuoden alusta on kuitenkin tullut pieni muutos siihen, voinko pitää itseäni myös jollain tapaa "mainostajana", koska Otava pyysi lisätä minut vaikuttajalistalleen ja on lähettänyt kirjoja nyt erikseen ilmoittamatta ja itse pyytämättäni. Pääsin myös Into Kustannuksen kirjavaikuttajaksi ja heiltä olen saanut samaten heidän valitsemiaan kirjoja luettavaksi ja kuunneltavaksi. Myös S&S -kustantamo lähettää satunnaisesti kirjoja kysymättä erikseen. Ja lisäksi olen saanut pieniltä kustantamoilta tai kirjailijoilta suoraan pyyntöjä, kiinnostaako heidän kirjansa. Jos kiinnostaa, olen luonnollisesti ottanut ilolla vastaan. Mutta näiden mainitsemieni osalta koen, että asemani on kuitenkin hieman erilainen kuin jos itse kiinnostun kirjasta ja pyydän arvostelukappaletta. (Täytyy muistaa myös se, että aina ei tietenkään saa, vaikka pyytäisikin. Nykyään kyllä aikaisempaa useammin olen saanutkin.)
Kuitenkaan toistaiseksi koko kirjagram-aikanani en ole saanut kuin pari kirjaa, joita en olisi lukenut joka tapauksessa, ja nekin olen lukenut ihan mielelläni. On ollut ilo voida poistaa kirjoja kirjaston varauslistalta, kun olen saanutkin sen nopeammin luettavakseni näin. Rahallista hyötyä en ole saanut, sillä jokainen tietänee, kuinka kirjan nopeasti jälleenmyyntiarvo laskee. Jos jonkun kirjan olen toisinaan myynyt eteenpäin, niin se raha on suuntautunut suoraan - mihinkäs muuhunkaan - kuin uusien kirjojen ostamiseen! Toisaalta on myös ihanaa, että kirjan suurin arvo on se tärkein, eli lukemisen tuottama ilo!
Herättääkö tämä sinussa ajatuksia? Olisi kiinnostavaa kuulla. #kirjagram #kirjamastodon
(Kuva HKI kirjamessuilta Akateemisen kirjakaupan pisteen lukijatestistä saatu.)
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto Ah! Tätä pohdintaa oli paljon jo silloin kun blogit olivat huippusuosiossaan.
Mua vähän kiusaa se, että rehelliset arviot tulisi laittaa mainoksiksi, vaikka kirja olisi saatu arvostelukappaleena. Kuten sanoit, rahallista hyötyä ei käytännössä oikein ole. Eihän lehtiarvioissakaan tätä ole.
Mutta toisaalta välillä näkee just niitä postauksia, jotka tuntuvat silkalta hehkutusmainokselta ilman että kehuja oikein perustellaan mitenkään. Toisaalta taas esim. naistenlehdissä olevat kirjaesittelyt ovat nimenomaan mainoksia, jos niin haluaa katsoa. Niissä muutamassa rivissä ei paljoa pureksittua arvostelua ole.
Mä en itse enää ota arvostelukappaleita vastaan Käytännössä valtaosa lukemistani kirjoista ovat joko Storytelista (tilauksen kustannan itse) tai ostamiani kirjoja. Ihan jokunen kirjastosta.
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@hannamorre @Lempilukemisto musta se mainos ei niinkään tarkoita sitä, että kappaleen saaja saisi rahallista hyötyä, vaan sitä, että kustantamo on antanut kappaleen siinä tarkoituksessa, että sen on tarkoitus tuottaa rahallista hyötyä. Eli lisää avoimuutta kustantamoiden tarkoitusperästä antaa niitä kappaleita, eikä toisin päin. :)
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @hannamorre @Lempilukemisto Musta toi on huono sääntö ja vääristää mainoksen käsitettä – perinteisesti mainoksen maksaja määrää sen sisällön. Joten pahimmillaan tämä heikentää ihmisten medialukutaitoa, jos ei osata enää erottaa kritiikkiä ja maksettua sisältöä toisistaan.
=> More informations about this toot | More toots from tero@masto.ai
@tero @vehka @hannamorre Tämä minustakin juuri. Onko se välttämättä "maksettu mainos", jos esimerkiksi kirjan saanut julkaisee siitä kriittisen arvion ja sanoo ettei tykännyt eikä suosittele? ;)
Itse tulkitsisin somemarkkinoinnin/yhteistyön käsitteen niin, että yritys ostaa mainoksen joko tuotetta tai rahaa vastaan ja sovitaan, mitä siitä saa vastineeksi. Olen nähnyt niitä kampanjajuttuja, joissa lukee esim. "odotamme kahta storya ja kuvakarusellia, jossa esitellään tuotetta toivotun kaltaisessa ympäristössä ja kerrotaan, millaiseen käyttöön se erityisen hyvin soveltuu". Usein näissä myös on esitetty toive, että vaikuttaja on tietyn ikäinen tai edustaa jotakin ihmisryhmää ja että hänen edustamansa some on kohdennettu kyseiselle kohderyhmälle.
Myös tietynlainen taidekritiikin näkökulma on nostettu tämän kirjasomen osalta esille.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @tero @hannamorre Ja pahoittelen, jos mun sävy kuulostaa jotenkin terävältä – ei ole tarkoitus! :) Tää on musta vaan tosi mielenkiintoinen aihe, ja siksi kirjoitan niin innostuneena. Oikeasti en ole niin jyrkästi tätä mieltä kuin olen, mutta tätä näkökulmaa kirjagramissa on näkynyt aika vähän, kun on pohdittu hommaa lähinnä kirjagrammaajien näkökulmasta, kuten ymmärrettävää on. Siksi musta on hauska pallotella asemaa toisin päin.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @hannamorre En koe tätä mitenkään terävänä keskusteluna, vaan minua kiinnostaa tosi paljon puhua tästä aiheesta, ja ajattelin että täällä se ehkä onnistuu paremmin merkkirajoituksen ollessa laajempi. :)
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @vehka @tero @hannamorre Huono sääntö minustakin kirjojen suhteen. Arvostelukappaleiden jako on normaali käytäntö. Ei siitä tarvitse erikseen mainita.
=> More informations about this toot | More toots from kallekn@mastodonsweden.se
@kallekn @vehka @tero @hannamorre Minusta kirjasomeen olisi ollut riittävä se maininta, että kyseessä on arvostelukappale, joka on saatu kustantajalta. Ei siis mainos. Jos siis mielipidettäni olisi kysytty. ;) Mutta on myös hyvä huomio, että kustantamo lähettää sen mainostarkoituksessa - näin ollen sekin olisi yksi mahdollinen keino ilmaista asia, ärsyttävän paljon pidempi vain, eli vie merkkejä siitä kirjakeskustelusta. Ja vaikka ymmärrän pointin, että "mainos" -ilmoitus pitäisi heti näkyä, tahtoisin itse mieluummin merkitä sen niin, että kirjan tiedot näkyvät ensin ja tämä merkintä vasta sen jälkeen. Pohdin jo vähän sitäkin, pitäisikö kirjoittaa sitten aina julkaisun alkuun vastaavasti vaikka "lainattu kirjastosta" tai "ostettu / omasta kirjahyllystä" tai "saatu lahjaksi siskolta", "lainattu kaverilta" jne. xD No ehkä en, mutta se voisi auttaa niitä, joita häiritsee kuulemma se ajatus, että "huijataan" katsomaan kaupallista sisältöä.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social This content has been proxied by September (3851b).Proxy Information
text/gemini
