Saatiin uusi merkintätavan täsmennys ei-kaupalliseen sisällöntuottamiseen, joka koskee myös kirjojen arvostelukappaleita. Siihen tulee merkitä "mainos/saatu". Tähän ei ole sanomista; kerran tämä on näin päätetty niin tyydyn siihen ja olen hyvilläni, että asiaa katsottiin uudelleen myös meidän kannaltamme.
Mutta mietin tätä mainosasiaa arvostelukappaleiden näkökulmasta. Minun on ollut vaikea nähdä lukupäiväkirjaani mainosmielessä, koska luen joka tapauksessa koko ajan ja esittelemäni kirjat ovat niitä, jotka lukisin joka tapauksessa (ehkä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta).
Näkisin niin, että kustantajan saama hyöty minun tapauksessani on ajantasainen näkyvyys. Jos lainaisin kirjat kirjastosta tai ostaisin itselleni, niistä vain harva olisi esillä tililläni silloin, kun kirja on vielä uutuushyllyssä. (Enkä toki ehdi tai välttämättä haluakaan lukea kaikkea välittömästi saatuani.)
Kuitenkaan itse arvioon se ei vaikuta. Jos en tykkäisi kirjasta, en kirjoittaisi siitä muutenkaan jyrkän negatiivisesti, koska lukukokemus on aina ihmisen oma. (Korkeintaan jätän kokonaan esittelemättä - joskus näin teenkin.) Jos kehun jotain koska pidän siitä, tekisin saman olinpa ostanut, lainannut tai saanut kirjan.
Nyt vuoden alusta on kuitenkin tullut pieni muutos siihen, voinko pitää itseäni myös jollain tapaa "mainostajana", koska Otava pyysi lisätä minut vaikuttajalistalleen ja on lähettänyt kirjoja nyt erikseen ilmoittamatta ja itse pyytämättäni. Pääsin myös Into Kustannuksen kirjavaikuttajaksi ja heiltä olen saanut samaten heidän valitsemiaan kirjoja luettavaksi ja kuunneltavaksi. Myös S&S -kustantamo lähettää satunnaisesti kirjoja kysymättä erikseen. Ja lisäksi olen saanut pieniltä kustantamoilta tai kirjailijoilta suoraan pyyntöjä, kiinnostaako heidän kirjansa. Jos kiinnostaa, olen luonnollisesti ottanut ilolla vastaan. Mutta näiden mainitsemieni osalta koen, että asemani on kuitenkin hieman erilainen kuin jos itse kiinnostun kirjasta ja pyydän arvostelukappaletta. (Täytyy muistaa myös se, että aina ei tietenkään saa, vaikka pyytäisikin. Nykyään kyllä aikaisempaa useammin olen saanutkin.)
Kuitenkaan toistaiseksi koko kirjagram-aikanani en ole saanut kuin pari kirjaa, joita en olisi lukenut joka tapauksessa, ja nekin olen lukenut ihan mielelläni. On ollut ilo voida poistaa kirjoja kirjaston varauslistalta, kun olen saanutkin sen nopeammin luettavakseni näin. Rahallista hyötyä en ole saanut, sillä jokainen tietänee, kuinka kirjan nopeasti jälleenmyyntiarvo laskee. Jos jonkun kirjan olen toisinaan myynyt eteenpäin, niin se raha on suuntautunut suoraan - mihinkäs muuhunkaan - kuin uusien kirjojen ostamiseen! Toisaalta on myös ihanaa, että kirjan suurin arvo on se tärkein, eli lukemisen tuottama ilo!
Herättääkö tämä sinussa ajatuksia? Olisi kiinnostavaa kuulla. #kirjagram #kirjamastodon
(Kuva HKI kirjamessuilta Akateemisen kirjakaupan pisteen lukijatestistä saatu.)
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto Ah! Tätä pohdintaa oli paljon jo silloin kun blogit olivat huippusuosiossaan.
Mua vähän kiusaa se, että rehelliset arviot tulisi laittaa mainoksiksi, vaikka kirja olisi saatu arvostelukappaleena. Kuten sanoit, rahallista hyötyä ei käytännössä oikein ole. Eihän lehtiarvioissakaan tätä ole.
Mutta toisaalta välillä näkee just niitä postauksia, jotka tuntuvat silkalta hehkutusmainokselta ilman että kehuja oikein perustellaan mitenkään. Toisaalta taas esim. naistenlehdissä olevat kirjaesittelyt ovat nimenomaan mainoksia, jos niin haluaa katsoa. Niissä muutamassa rivissä ei paljoa pureksittua arvostelua ole.
Mä en itse enää ota arvostelukappaleita vastaan Käytännössä valtaosa lukemistani kirjoista ovat joko Storytelista (tilauksen kustannan itse) tai ostamiani kirjoja. Ihan jokunen kirjastosta.
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@hannamorre Tämäpä juuri. Ja itse ainakin teen esittelyn aina samaan muotoon, eli kerron lukemastani kirjasta lyhyesti omin sanoin ja sitten omasta lukukokemuksestani tai mitä ajatuksia se on herättänyt.
Ehkä sellainen arvio onkin lähempänä mainosta, johon on kirjoitettu vain takakannen teksti uusiksi tai laitettu pelkkiä perusteettomia kehuja?
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@hannamorre @Lempilukemisto musta se mainos ei niinkään tarkoita sitä, että kappaleen saaja saisi rahallista hyötyä, vaan sitä, että kustantamo on antanut kappaleen siinä tarkoituksessa, että sen on tarkoitus tuottaa rahallista hyötyä. Eli lisää avoimuutta kustantamoiden tarkoitusperästä antaa niitä kappaleita, eikä toisin päin. :)
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @Lempilukemisto
Joo, tää on hyvä tarkennus. Rahan kohdalla olisi syytä puhua ehkä yhteistyöstä. Kaiketi aika harva kirjagrammaaja (tai -somettaja ylipäätään) tienaa hommalla.
Mutta kyllähän kustantamo tosiaan noihin lehtiinkin lähettää kappaleet sen takia, että näkyvyyden on tarkoitus tuottaa rahallista hyötyä. Mikseivät siis kritiikitkin olisi mainoksia, jos näin ajattelee.
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@hannamorre @vehka Ja se oikeastaan on vielä hullumpaa, koska lehdessä mainostaminen se vasta mainostusta onkin! Ja lukeeko siellä lehden toimituksessa välttämättä kukaan niitä kirjoja oikeasti, jos ei satu semmoinen toimittaja kohdalle, jota se kirja kiinnostaa ja on aikaa lukemiseen? ;)
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@vehka @hannamorre Tuo olikin hyvä huomio, automaattisesti sitä katsoo enemmän omalta kantiltaan, kuin kustantamon. Mutta lienee itsestään selvää, että yritys pyrkii taloudelliseen hyötyyn hyväntekeväisyyden sijaan.
Kirjagrammaajilla taloudellista hyötyä ei siinä mielessä juuri tule, koska jos ihminen tahtoo ostaa kirjan, niin sitten ostaa sen vasta alennuksesta, jos ei ole heti varaa. Ja jos ei ostaisi muutenkaan vaan lukisi kirjastosta, niin ainoa ero on siinä, luetko sen kirjan aiemmin vai myöhemmin.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @vehka Joo. Ja näin pikkupaikkakunnalla uutuudenkin saa suhteellisen nopsaan, vaikka lainattavia kappaleita on vähemmän.
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@hannamorre @vehka Sekin vielä. Meillä saattaa olla pitkätkin jonot uutuuskirjoihin, mutta itse olen aina vähän kikkaillut laittamalla hyvissä ajoin varaukseen, niin on edes ensimmäisten kymmenien joukossa.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@vehka @hannamorre @Lempilukemisto Musta toi on huono sääntö ja vääristää mainoksen käsitettä – perinteisesti mainoksen maksaja määrää sen sisällön. Joten pahimmillaan tämä heikentää ihmisten medialukutaitoa, jos ei osata enää erottaa kritiikkiä ja maksettua sisältöä toisistaan.
=> More informations about this toot | More toots from tero@masto.ai
@vehka @hannamorre @Lempilukemisto Parempi olisi ollut vaikka maininta sponsoroinnista – toki tuostakin on monenlaisia käytäntöjä, mutta ainakin kun olen itse ollut järjestämässä tapahtumia, joilla on ollut sponsoreita, sopimus on aina ollut, että sponsori saa näkyvyyttä ilman minkäänlaista vaikutusvaltaa tapahtuman sisältöön.
=> More informations about this toot | More toots from tero@masto.ai
@tero @hannamorre @Lempilukemisto joo, musta tää sponsori ois itse asiassa erinomainen sana! :D Paljon kuvaavampi vielä.
Arvostelun ongelma on siinä, että siihen kuuluu sanana/mielleyhtymänä lähtökohtaisesti tietty neutraalius (eli että siinä kerrotaan rehellinen mielipide), mutta valitettavasti ilmaiskappaleen saaneista kaikki eivät tähän pysty. Itsellenikin oli alkuun vaikea kirjoittaa ilmaiskappaleista kriittisemmin, koska halusin säilyttää hyvät välit kustantamoihin siinä vaiheessa, kun olin kirjasomettajana "alkuvaiheessa". Ja minä olin kuitenkin sekä lukijatutkija että taidekritiikkiä opiskellut tyyppi, joten ois "pitänyt" osata.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @Lempilukemisto
Tää kriittisyys / neutraalius on ollut mulle aika kunnia-asia. (En tosin väitä aina onnistuneeni siinä.) Oon tosin välillä miettinyt, että teenkö omalle kirjailijuudelleni hallaa siinä kohtaa. Moni kirjailija itse kyllä arvostaa kriittisempää otetta (minä myös!), mutta kirjailijan fanit eivät aina – ja ne samat fanit saattavat olla myös minun potentiaalisia lukijoitani.
Pyrin kuitenkin siihen, että saan tuoduksi makuasian ja varsinaisen yleisemmän kritiikin eron. Tiedän itse osaavani erottaa sen, mutta osaanko tuoda sen esiin, on eri asia. Joskin on sanottava, että kritiinkin lukijoiden taso on myös tässä mielessä laskenut; ei osata erottaa mikä on kritiikki ja mikä on makuasiaan pohjautuvaa.
Kaikkein vaikeinta on silloin, kun olisi halunnut tykätä kirjasta, mutta se vain oli pettymys.
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@hannamorre @tero @Lempilukemisto musta on ihanaa lukea sun arvioita juuri tästä syystä! Tietää, että niihin voi luottaa. :) Ja vaikka arvio ois kriittisempi, sitten myös ne siinä nostetut hyvät puolet tuntuvat heti painavammilta.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@tero @hannamorre @Lempilukemisto Ymmärrän tuonkin näkökulman. Musta mediakriittisyyttä toisaalta lisää myös se, että arvion lukija tietää, milloin kustantamo on nähnyt hyödylliseksi sijoittaa omaisuuttaan antamalla sen jonkun lukijan arvioitavaksi. Arvostelukappaleista somessa kirjoitetaan kuitenkin lähtökohtaisesti positiivisemmin kuin kirjoista, jotka on ostettu omalla rahalla tai lainattu kirjastosta.
(Tutkin tätä muutama kesä sitten vertailemalla 500 arviota yhteensä 15 eri kirjasta, ja ero oli aivan huomattava. 89% arvostelukappaleista kirjoitetuista teksteistä oli täysin tai lähes täysin positiivisia, kun taas "normaaleista" arvioista n. 56% oli positiivisen puolella. (Positiivisuus selittyy sillä, että ihmiset postaavat yleensä kirjoista, joista pitävät.))
Eli neutraalia arvostelukappaleista kirjoittaminen ei ole, todellakaan, ja kustantamot tasan tarkkaan tietävät sen.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @hannamorre Hyvä havainto! Mielenkiintoista kuulla tähän kokemusta aidosta vertailusta. Tätähän tuskin lienee tutkittu.
Tunnustan, että itse olen miettinyt joitakin arvostelukappale-arvioita lukiessani, onko lukija välttämättä oikeasti lukenut kirjaa, jos on laittanut siitä ainoastaan kirjan takakansitekstin ja suosittelun? Minua kiinnostaa lukijana nimenomaan kirjan lukijakokemus.
Ja omaan lukemiseen on vaikuttanut paljon sellainenkin, että vaikka joku olisi kirjoittanut, että kirja on huippuhyvä (esimerkkinä vaikka se Lehmä synnyttää yöllä), mutta että se on ollut raaka tai raskas luettava, tiedän olla sellaista itse lukematta. Näin ollen voi olla, että esittely myös karkottaa lukijoita, jotka eivät kuulu kohderyhmään. Siinä mielessä se palvelee lukijaa, mutta ei välttämättä kustantajaa.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @tero @hannamorre joo, sama – usein nää arvostelut on kertoneet myös itselle, ettei kirja ole todennäköisesti omaan makuun. Se on ollut tosi hyödyllistä!
Oma lukunsa olemme myös me somettavat kirjailijat. Mietin usein itse, missä määrin omista kirjoistani kirjoitetut arviot ovat positiivisempia yksinkertaisesti siksi, että olen osa yhteisöä. 😆 Varmasti osittain.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @hannamorre Ehkä joidenkin kohdalla voi ollakin? Minä uskallan puhua näistä asioista siksi aika suoraan ja rehellisesti, että en ikinä pyri ketään loukkaamaan, mutta ei myöskään ole tarvetta ketään mielistellä. Ja uskon, että aika moni tuntee minua sen verran, että tietää sen myös?
Ja ylipäätään koen niin, että mikään kirja ei ole yhtä hyvä kaikille, koska ihmisillä on eri maku ja kiinnostuksen kohteet. Jos minä en tykkää jostakin kirjasta, ei se tarkoita, että kirja on huono, vaan että olen itse sille väärä lukija.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @vehka @hannamorre Musta toi on erinomainen huomio, ja vaikken millään muotoa mikään kriitikko olekaan, olen itsekin pyrkinyt jo pitkään sen sijaan, että sanoisin jotain teosta huonoksi, suosimaan sanamuotoa ”tämä ei ollut minua varten”.
=> More informations about this toot | More toots from tero@masto.ai
@tero @Lempilukemisto @hannamorre Sama. En muutenkaan kirjoita lyttäyskritiikkejä, enkä enää edes lähtökohtaisesti lue kirjoja, joista en usko pitäväni. (Paitsi Nobel-podcastia varten välillä pakko.)
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @Lempilukemisto Mä tunnustan kirjoittaneeni ihan rehellisiä lyttäyksiä, koska yksinkertaisesti mielestäni huonoja kirjoja on tullut vastaan. Sen verran tosin suojelen sekä itseäni että kotimaisia kollegojani, että asettelen sanani huomattavasti lempeämmin, jos kirjailija on kotimainen. Ulkomaisten kanssa rohkenen olla ronskimpi. Sarah J. Maasia tuskin hetkauttaa omat kritiikkini. (Tässä tosin taas tullaan siihen, että Maasin fanit ovat todennäköisemmin myös minun potentiaalisia lukijoitani.)
Nykyisin lyttäyksiä tulee vähemmän, koska en ota enää vastaan arvostelukappaleita. Tämän takia keskeytän huonot alkuunsa enkä silloin bloggaa niistä ollenkaan. Lukupiirikirjat on pakko lukea loppuun, mutta nytkin esim. Carlos Ruiz Zafón antanee minulle anteeksi 😅 (Tosin hänen kirjaansa ei tarvitse lytätä, se on just sitä "ei minun makuuni" -osastoa.)
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@vehka @tero @Lempilukemisto @hannamorre Yhden lyttäyksen kirjoitin kun pyydettiin. Lehdessä ehkä luultiin, että pitäisin kirjasta. Ja sain kyllä ilmaiskappaleen, joka on yhä hyllyssä varoittavana esimerkkinä.
https://www.aftonbladet.se/kultur/bokrecensioner/a/a28QL5/mer-blogg-an-bok
=> More informations about this toot | More toots from kallekn@mastodonsweden.se
@vehka Hyvä kun toit esiin tän, että saadusta kirjasta usein kirjoitetaan positiivisemmin. Olen tämän joskus ottanut puheeksi ja lähes poikkeuksetta kirjoittajat ovat vakuuttaneet, että heidän tekstiinsä ei mitenkään vaikuta, jos kirja on saatu. Toinen juttu: osaa porukasta kiinnostaa nimenomaan kriittisemmät arviot ja ne herättää heissä halun lukea kirja. @tero @hannamorre @Lempilukemisto
=> More informations about this toot | More toots from readerwhy@mementomori.social
@vehka @tero @hannamorre @Lempilukemisto Tää on erittäin mielenkiintoinen huomio! Minusta olisi kuitenkin kokonaisuuden kannalta tärkeää lisäksi tietää joistain taustalla vaikuttavista asioista. Kuvittelisin, että kustantamo lähettää herkemmin ilmaiskappaleen pyytämättä sellaiselle somettajalle, joka yleensä lukee ja postaa kirjan edustamasta genrestä, ja tämän olettaisin johtavan keskimäärin positiivisempiin arvioihin. Lisäksi pitäisi tietää, jääkö arvostelukappaleina lähetettyjä kirjoja kokonaan arvioimatta, eli valikoituuko someen julkisesti laitettaviksi arvioiksi nimenomaan positiiviset, ja onko syynä se että negatiivista arviota "lahjasta" ei haluta postata vai se ettei kirjaa edes luettu.
=> More informations about this toot | More toots from anotherdream@mementomori.social
@anotherdream @vehka @tero @hannamorre Niin, tätähän ei välttämättä näe mistään. Itse olen toistaiseksi tainnut julkaista kaikista, jotka olen kerinnyt lukea. Olen ajatellut, että jos tulisi joku ihan kamala, josta en keksisi mitään positiivista sanottavaa, voisi varmaan laittaa, että tämä ei ollut nyt minua varten ollenkaan. Ehkä voisi sanoa, että tämä voisi sopia ihmiselle, joka tykkää juuri sen tyylisestä kirjallisuudesta?
Mutta sitä epäilen todeksi, että kustantamot kyllä huomaavat, jos joku tykkää erityisesti tietynlaisista kirjoista ja tekee sisältöä, joka suosii sellaista. Varmaan ihan fiksuakin sellaisille tarjota kohderyhmään kuuluvaa kirjaa. Näin saattaa saada näkyvyyttä juuri sopivasti kohderyhmälle. Siksi olen itse kritisoinut vähän sitä, että sama kirjapaketti laitetaan koko somevaikuttajaryhmälle. Olisi paljon toimivampaa kohdentaa vähän yksilöllisemmin, jolloin todennäköisemmin saisi niitä positiivisia arvioita. Näin minä tekisin, jos olisin kustantaja.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@anotherdream
Yleisesti ottaen kirjasomettajilla on tainnut olla periaatteena, että itse pyydetyistä kirjoista julkaistaan arvio, tykkäsi tai ei.
Pyytämättä lähetetty kirja taas on lähinnä lahja, josta saa kirjoittaa jos huvittaa.
Muutamia somen hittinimikkeitä lukuun ottamatta kustantajilla tuntuu nykyään olevan paljon vaikeuksia saada edes muutama arvostelukappale lähetettyä kiinnostuneeseen osoitteeseen. Ts. somettajille on niin paljon kaikkea tarjolla, että ei-pinnalla oleva kirja kiinnostaa vain tosi harvoja siinä sinänsä suuressa massassa.
Ja moni kustantaja ei voi varata painoksistaan kymmeniä, jopa satoja sokkona lähetettäviksi.
lisäys: ja kun puhun "edes muutamasta", puhun tosiaan sormilla laskettavasta määrästä. Pienkustantajilla hankalinta, mutta eivätpä nuo keskisuuretkaan av-kappalepyyntöihin huku.
@vehka @tero @hannamorre @Lempilukemisto
=> More informations about this toot | More toots from MariaCalendula@mementomori.social
@MariaCalendula No tämä kertomasi ehkä avaakin sitä, miksi minulle on nyt lyhyellä ajalla tullut paljon tarjouksia kirjoista tai lähetetty pyytämättäkin. Tuolla perusteellahan olisin oikea kustantajien unelma!
Minua kun kiinnostavat aidosti tosi monen genren kirjat, luen yhtä lailla kaunokirjallisuutta, feelgoodia, fantasiaa ja jotain scifiäkin, jännitystä ja trillereitä, ya- ja lanu-kirjallisuutta, pienten kuvakirjoja, ammattikirjallisuutta, runoja, tietokirjoja ja vaikka mitä, sarjakuvaakin!
Oikeastaan luen melkein kaikkea paitsi politiikkaa, kauhua ja true crimea. Elämänkerroista olen kiinnostunut vain silloin, jos se henkilö sattuu kiinnostamaan minua, niitä luen aika vähän. Ja välttämättä ne tiktok-hitit eivät sitten niin paljon kiinnosta, eivät kyllä aina hehkutetut palkintojenvoittajatkaan.
Mitä olen jutellut esim. kirjamessuilla kustantamojen henkilökunnan kanssa, tosi moni etenkin pienistä kustantamoista on muistanut minut ja nimenomaan oikein rohkaissut pyytämään, kun itse olen vähän epäröinyt, kehtaako pyytää samalta useampaa kirjaa vuodessa.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@tero @vehka @hannamorre Tämä minustakin juuri. Onko se välttämättä "maksettu mainos", jos esimerkiksi kirjan saanut julkaisee siitä kriittisen arvion ja sanoo ettei tykännyt eikä suosittele? ;)
Itse tulkitsisin somemarkkinoinnin/yhteistyön käsitteen niin, että yritys ostaa mainoksen joko tuotetta tai rahaa vastaan ja sovitaan, mitä siitä saa vastineeksi. Olen nähnyt niitä kampanjajuttuja, joissa lukee esim. "odotamme kahta storya ja kuvakarusellia, jossa esitellään tuotetta toivotun kaltaisessa ympäristössä ja kerrotaan, millaiseen käyttöön se erityisen hyvin soveltuu". Usein näissä myös on esitetty toive, että vaikuttaja on tietyn ikäinen tai edustaa jotakin ihmisryhmää ja että hänen edustamansa some on kohdennettu kyseiselle kohderyhmälle.
Myös tietynlainen taidekritiikin näkökulma on nostettu tämän kirjasomen osalta esille.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @tero @hannamorre joo, musta se menee lähemmäs "perinteistä" mainosta heti kun aletaan vaatia jotain tuollaista! Ja silloin oon itse suoraan kieltäytynyt myös kirjasta.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @hannamorre Minulle ei onneksi ole vielä sellaista yhteistyötarjousta koskaan tullut. Mutta noita on esim. sellaisilla sivuilla, josta ihminen voi hakea itselleen sopivaa kaupallista yhteistyötä. En tee somea kaupallisen yhteistyön tarkoituksessa, vaikka kaksi kertaa olen kyllä pyytänytkin; toisen kerran kirjanmerkistä ja toisen kerran niskajumin poistajasta.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @tero @hannamorre joo, itsekin voisin kuvitella, että mainostaisin jotain ihan rehellisesti, jos tuote vastaisi omia arvoja. (Esim. jotain eettistä teekauppaa tai vaikkapa Kirkon ulkomaanavun Toisenlaista lahjaa.) Kirjoja kuitenkaan en, koska se sekoittaisi sitä, että yritän arvioida teoksia mahdollisimman neutraalisti ja samoilla säännöillä.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@Lempilukemisto @tero @hannamorre Ja pahoittelen, jos mun sävy kuulostaa jotenkin terävältä – ei ole tarkoitus! :) Tää on musta vaan tosi mielenkiintoinen aihe, ja siksi kirjoitan niin innostuneena. Oikeasti en ole niin jyrkästi tätä mieltä kuin olen, mutta tätä näkökulmaa kirjagramissa on näkynyt aika vähän, kun on pohdittu hommaa lähinnä kirjagrammaajien näkökulmasta, kuten ymmärrettävää on. Siksi musta on hauska pallotella asemaa toisin päin.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka @tero @hannamorre En koe tätä mitenkään terävänä keskusteluna, vaan minua kiinnostaa tosi paljon puhua tästä aiheesta, ja ajattelin että täällä se ehkä onnistuu paremmin merkkirajoituksen ollessa laajempi. :)
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @vehka @tero @hannamorre Huono sääntö minustakin kirjojen suhteen. Arvostelukappaleiden jako on normaali käytäntö. Ei siitä tarvitse erikseen mainita.
=> More informations about this toot | More toots from kallekn@mastodonsweden.se
@kallekn @vehka @tero @hannamorre Minusta kirjasomeen olisi ollut riittävä se maininta, että kyseessä on arvostelukappale, joka on saatu kustantajalta. Ei siis mainos. Jos siis mielipidettäni olisi kysytty. ;) Mutta on myös hyvä huomio, että kustantamo lähettää sen mainostarkoituksessa - näin ollen sekin olisi yksi mahdollinen keino ilmaista asia, ärsyttävän paljon pidempi vain, eli vie merkkejä siitä kirjakeskustelusta. Ja vaikka ymmärrän pointin, että "mainos" -ilmoitus pitäisi heti näkyä, tahtoisin itse mieluummin merkitä sen niin, että kirjan tiedot näkyvät ensin ja tämä merkintä vasta sen jälkeen. Pohdin jo vähän sitäkin, pitäisikö kirjoittaa sitten aina julkaisun alkuun vastaavasti vaikka "lainattu kirjastosta" tai "ostettu / omasta kirjahyllystä" tai "saatu lahjaksi siskolta", "lainattu kaverilta" jne. xD No ehkä en, mutta se voisi auttaa niitä, joita häiritsee kuulemma se ajatus, että "huijataan" katsomaan kaupallista sisältöä.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@vehka @hannamorre @Lempilukemisto
Mä mietin aikani sanamuotoa, ja tulin siihen tulokseen, että pelkkää "mainosta" paremmalta kuulostaisin esim. "Kirja saatu mainostarkoituksessa Kustantajalta."
Kai siihen silmä tottuisi.
=> More informations about this toot | More toots from MariaCalendula@mementomori.social
@MariaCalendula @vehka @hannamorre Muuten hyvä, mutta se taas olisi pidempi ilmaisu ja söisi merkkejä kirjan esittelytekstiltä.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto itse ajattelen, että tää lopulta muuttaa sitten yllättävän vähän. Jo aiemmin on pitänyt mainita, että kirja on saatu kustantamolta, ja markkinointitarkoitushan on ollut selvä: kirjan on haluttu saavan näkyvyyttä. Nyt se vaan tehdään avoimemmin ja rehellisemmin kutsumalla markkinointia mainostukseksi. Arvostelukappaleet maksavat kustantamolle, koska niistä ei saa suoraan takaisin niihin laitettua rahaa, mutta ideana on, että näkyvyys sitten tuottaa enemmän kuin ilmaiskappaleen antaminen -> idea on hyvin pitkälti sama kuin "perinteisestä" mainoksesta maksamisessa.
Ainoa ongelma on siinä, että nyt positiivisia, maksettuja mainoksia on vaikeampi erottaa rehellisistä mainosarvioista, mutta uskoisin, että kirjasomessa rehellisiä arvioita on edelleen enemmän kuin näitä selkeämmin maksettuja mainoksia.
Summa summarum: muutos on oikeastaan semantiikkaa. Eiköhän siihen totuta nopeasti.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka Tämä on ihan totta, että eiväthän kustantamotkaan huvikseen kirjoja lähettele. Tietenkin heillä on siihen toivomuksena, että saatu hyöty olisi rahallista menetystä suurempi. Siksi itse olenkin pyytänyt kirjoja harkiten, etten kuluta kenenkään resursseja liikaa, onhan kirjastokin olemassa. Ja edelleen ostan kirjoja aika paljon, myös uutena.
Minäkin uskon silti, että kirjasomen mainostus on asia erikseen verrattuna muuhun somemainontaan. Harva myöskään nykyaikana mahtaa kiinnostua ostamaan mainoksessa näkemänsä kirjan, jos ei muutenkin tykkää lukemisesta. (No lahjaksi ehkä?)
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto joo, onhan se eri asia! Mutta tuotteen näkyvyyteen sijoitetaan rahaa = mainostarkoitus.
"kaupallinen tiedote, jonka tarkoituksena on kasvattaa mainostettavan hyödykkeen kysyntää"
Tässä oikeastaan kaikki muu täsmää, paitsi "tiedote" ei ole sama asia kuin arvio. Kirjan arvon "sijoittaminen" vastineeksi näkyvyydestä on kaupallista, tavoitteena on kasvattaa hyödykkeen kysyntää. Tiedotekin arvio on siinä mielessä, että kyllähän siinä aina (toivottavasti 😆) kerrotaan kirjasta jotain muutakin kuin 'en tykännyt'.
Kustantamoiden tarkoitus on ollut aina mainostaa tuotetta, paitsi että heille diili on perinteistä rahalla maksettua mainosta parempi, koska se vaatii pienempää sijoitusta. Siksi on oikeastaan tosi hyvä, että tästä puhutaan nyt mainoksena, koska se pakottaa myös tunnustamaan sen, että kirjasomettajista on kustantamoille suoraan rahallista hyötyä.
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@vehka Tässä keskustelussa tuleekin hyvin esiin se, että asia on eri kustantamon / yrityksen kuin kirjagrammaajan kannalta katsoen.
Minusta se on tässä itsestäänselvä osa, että kustantamo hyötyy mainostuksesta, mutta se siinä tökki, että jos pidän lukupäiväkirjaa, se "mainostus" on tasavertaista kaikille esittelemilleni kirjoille, kirjan alkuperästä riippumatta. Silloin en koe olevani siinä suhteessa "mainostaja" tai tekeväni "yhteistyötä", jos esittelen lukemani kirjan pääasiallisesti lukemanani kirjana. Toki minulle se kirja on ihana palkka, mutta käytännössä tekisin saman mielelläni, vaikka se kirja pitäisi lähettää lukemisen jälkeen takaisin, jos pääsen lukemaan kiinnostavaa kirjaa heti enkä puolen vuoden päästä. ;)
Siksi minua häiritsi viime syksyinen keskustelu siitä, kuinka jotkut eivät kokeneet kirjagramia tästä syystä puolueettomaksi paikaksi ja pitivät sitä piilomainontana, kun osa kirjoista on saatuja. Kuka tietää, jos se jollekulle olisikin sitä, mutta omassa tapauksessani ei ole.
Ja lisään vielä, että omassa somessani (muutenkin kuin kirjatililläni) olen aina nostanut ilolla etenkin pienyrittäjiä, jos olen tykännyt heidän tuotteistaan. Ilman pyytämättä tai mitään palkkiota. En koe, että sellainenkaan minusta mainostajaa tekee.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @vehka
Asiassa on kyllä vielä muitakin puolia. Kustantamo toki toivoo saavansa lähettämäänsä teosta vastaan näkyvyyttä, mutta ei voi olla varma, saako sitä ylipäätään ja millaista se on. Kustantamo on siis liikkeellä tietyllä riskillä. Sama tietysti perinteisessä mainoksessakin on. Ei voi koskaan tietää, lisääkö mainos myyntiä vai ei.
=> More informations about this toot | More toots from Kirsin_kirjanurkka@mastodontti.fi
@Kirsin_kirjanurkka @Lempilukemisto totta tämäkin!
=> More informations about this toot | More toots from vehka@mementomori.social
@Lempilukemisto @vehka
Olen myös härkkinyt Instan puolella somettajia, jotka ovat merkinneet saamansa ennakkokappaleet arvostelukappaleiksi. Miten te ne määrittelette? Jälleenmyyntiarvo 0 euroa heti kättelyssä ja myös kustantamolle edullinen keino. Ovat ihan selkeästi työvälineitä kriitikoille, mutta levinneet myös meille 'somevaikuttajille'.
=> More informations about this toot | More toots from Kirsin_kirjanurkka@mastodontti.fi
@Kirsin_kirjanurkka @vehka Olen miettinyt niiden merkitsemistä juuri siksi, että en ole itsekään ollut varma, onko se sama asia? Ennakkokappale jos mikä nimenomaan on "arvostelukappale", voisi ajatella, että sillä haetaan ennakkohuomioita ja ainakin joskus oli jossain niinkin, että sen jälkeen pystyi vielä jotain korjauksia tekemään varsinaiseen kirjaan, kuten kirjoitusvirheitä korjaamaan. Sillä ei ole ainakaan rahallista arvoa, mutta lukuarvo on korvaamaton, jos pääsee lukemaan odotetun kirjan jo ennakkoon! :D
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @vehka
Mutta onko ennakkokappale sitten sen 'mainos/saatu' -merkinnän väärtti vai ei? Kun ei oikeasti ole saanut sitä kirjaesinettä vaan sen jonkinlaisen esiasteen käyttöönsä? Vähän sama kuin olisi saanut sampoopullon sijaan sellaisen näytepussukan sampoota.
=> More informations about this toot | More toots from Kirsin_kirjanurkka@mastodontti.fi
@Kirsin_kirjanurkka @Lempilukemisto @vehka
Sen verran kommentoin tähän "onko ennakkokappale mainos/saatu -merkinnän väärtti" että juuri tässä männäviikoilla kirjagramilaiset sai tiettyä huhtikuussa ilmestyvää kirjaa ennakkokappaleena ja se näkyi monena päivänä stooreissa. Ite en tiennyt, että kyseinen kirja on ilmestymässä, mut nyt tiedän ja potentiaalisesti liityn kirjan tulevaisuudessa lukevien joukkoon. Eli tuotan tavalla tai toisella (minimalistisesti) rahaa kirjailijalle ja kustantajallekin. Täyttää miusta mainoksen ja sen seurauksien tunnusmerkit tämä. 🤷🏻♀️
=> More informations about this toot | More toots from outikor@mementomori.social
@outikor @Lempilukemisto @vehka
Mutta kun mainostetaan, myös mainostaja (siis sen konkreettisesti tekevä mainostoimisto ja media, jossa mainos on nähtävillä)saa jonkin rahallisen tai rahanarvoisen hyödyn. Mikä se on tässä tapauksessa? Minä teen 'mainoksen' ja julkaisen sen omassa mediassani (ainakin miltei kokonaan) ilman korvausta.
No joo, ei tämä tällä vääntämisellä ratkea. Mainoksiksi en suostu bloggauksiani merkitsemään. Poliisin yhteydenottoa odotellessa siis 😅
Mukavaa sunnuntaita!
=> More informations about this toot | More toots from Kirsin_kirjanurkka@mastodontti.fi
@Kirsin_kirjanurkka @Lempilukemisto @vehka Saat sen ilmaisen kirjan. Kkv:n ohje: "Vaikuttajan yritykseltä saama vastike markkinoinnista voi olla rahaa tai rahanarvoinen etu, kuten ilmaisena tai alennushinnalla saatu vaate, muu tavara tai palvelu. Vaikka saatu vastike ei olisikaan rahaa, julkaisu on silti markkinointia." Okei, ennakkokappaleella ei oo jälleenmyyntiarvoa, mut kyllä silläkin joku arvo silti on.
Ja joo, on miustakin tylsää, että kirjat ja muutkin kulttuurituotteet niputetaan tässä samaan kaiken muun kanssa ja että kaikki somesisältöä tekevät lasketaan jossain suhteessa vaikuttajiksi. Mut mie ymmärrän myös kkv:n puolen, että siellä tehdään mahdollisimman suoraviivaisia ohjeita. Kirjasome on kuitenkin niin pieni ja marginaalissa oleva, että ei ihme, ettei sitä oo tästä erotettu omaksi erillissaarekkeekseen. Mut saa tietysti nähdä, että poikiiko tuosta virinnyt aika laaja ei vain kirkasomea koskeva keskustelu tulevaisuudessa vielä jotain tarkennuksia.
=> More informations about this toot | More toots from outikor@mementomori.social
@outikor @Kirsin_kirjanurkka @vehka Onhan sillä juurikin se lukuarvo, eli ilo siitä, että kirjan saa lukea! :D
Minusta on ilahduttavaa, että kkv ylipäätään kuunteli esitystämme ja täsmensi ohjeistustaan edes vähän osuvammaksi. Kirjasome toki on marginaalinen osa somesisällöstä ja varsinkin somemarkkinoinnista, mutta onhan se nykyään kustantamoille merkittävä markkinoinnin väylä.
Jos saisin päättää, niin voisi riittää se saadun arvostelukappaleen mainitseminen, mutta mennään niin kuin ohjeistetaan. Olen itse joku aika sitten alkanut merkitä erikseen, olenko itse toivonut kirjaa, saanut sen yllätyksenä pyytämättä tai onko sitä tarjottu luettavaksi. Se voi ehkä myös olla merkityksellinen arvion lukijan kannalta.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@outikor @Lempilukemisto @vehka
Kirja ei sitten enää ole ilmainen, kun olen sitä 'mainostaakseni' tehnyt vaikka tunnin töitä. Juuri tuo eniten minua tässä kuviossa tökkii, kun ajatellaan kirjan olevan jokin rahanarvoinen korvaus tekemästäni työstä. Ei se ole.
Ja korostetaan nyt, että kukaan ei mitenkään pakota minuakaan kirjasomehommiin, vaan teen niitä vain ja ainoastaan rakkaudesta lajiin. En ajattele ainakaan isojen kustantamoiden etua vinkatessani luettavaa kavereilleni ja seuraajilleni.
=> More informations about this toot | More toots from Kirsin_kirjanurkka@mastodontti.fi
@Kirsin_kirjanurkka @outikor @vehka Tämähän siinä lienee se juttu, että kirjagrammaaja todennäköisesti lukee joka tapauksessa ja ilahtuu voidessaan lukea vaikkapa nyt sellaisen uutuuskirjan, johon muuten on pitkä varausjono. Kyse on harrastustoiminnasta ja omasta mielenkiinnon kohteesta eikä työstä, paitsi jos on joku toimittaja tms.
Vähän samalla teemalla, näin eilen keskustelua testineulonnasta ja sen palkkioista. Jotkut miettivät, miksi ei saa korvausta siitä, että neuloo omista langoistaan omalla ajallaan suunnittelijan neuleohjeesta ja raportoi mahdolliset virheet ja korvattavat kohdat. Siinä se "palkkio" on se, että saat neuloa sellaisen mallin, jota ei ole vielä julkaistu. (Jotkut suunnittelijat tarjoavat lisäpalkkiona vielä esim. jonkun aikaisemman neulemallinsa tms. mutta rahaa tai muuta hyötyä siinä harvoin liikkuu.) Mutta eihän kenenkään ole pakko testineuloa. Ei ole myöskään pakko ottaa vastaan arvostelukappaleita tai lukea semmoista, mitä ei tahdo.
Nämä ovat vähän mutkikkaita juttuja. Ei voi vaatia, että kaikesta tekemästään saisi rahaa. Voisi myös ajatella, että kustantamo, joka lähettää pyytämättä arvostelukappaleen, ei voi vaatia, että saa sille vastinetta, vaikka varmasti sitä toivookin. Ehkä se on juuri sitä riskipeliä, mistä aiemmin mainittiin.
Mutta jos itse pyytää arvostelukappaleen, kyllä siitä silloin minusta on valmis myös kirjoittamaan esittelyn. 😊
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @outikor @vehka
Niin tosiaan, tässä on sitten vielä tuo pyydetty-pyytämätön-akseli 😅 Jotkut tuntemani kirjasomettajat kieltäytyvät kaikista arvostelu- ja ennakkokappaleista säilyttääkseen riippumattomuutensa. Se on ihan ok, jokainen päättää itse.
Itse saan paljon kirjoja pyytämättä, ja nykyään pyydän lähinnä lehtiarvioita varten mutta joitakin kiinnostavia sen lisäksi blogia varten. En erottele tätä juttuihin/postauksiin, vaan vain kerron alkuperän.
=> More informations about this toot | More toots from Kirsin_kirjanurkka@mastodontti.fi
@Lempilukemisto @outikor @vehka
Itsekin tunnen isompaa velvoitetta myös kirjoittaa/postata pyytämistäni kirjoista ja sellaisista, jotka olen ottanut vastaan pieniltä kustantamoilta ja kirjailijoilta suoraan. Jossakin vaiheessa ajattelin, etten kirjoita blogijuttuja muista kuin arvostelukappaleista, mutta se ei oikein toiminut. Kirjoitan vain sellaisista kirjoista, joista haluan, alkuperästä viis.
=> More informations about this toot | More toots from Kirsin_kirjanurkka@mastodontti.fi
@Kirsin_kirjanurkka @outikor @vehka Samaa mieltä, minulle ei kirjan alkuperä vaikuta, mutta lähdinkin tekemään tuota kirjagramia nimenomaan lukupäiväkirjana. Mutta myös minulle on sydämenasia nostaa ylipäätään pienyrittäjiä, kun olen itsekin työskennellyt yrittäjänä ja tiedän mitä se on ja että näkyvyydellä voi olla iso merkitys. Siksi on kiva lukea ja esitellä erityisesti myös niitä, joita on saanut pienkustantamoilta tai kirjailijoilta suoraan. Mutta niissäkin kyllä pätee se, että luen lähinnä sitä, mikä aidosti kiinnostaa. En ainakaan pyydä ikinä sellaista, josta en melkein varmasti tiedä oikeasti tykkääväni.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Kirsin_kirjanurkka @outikor @vehka Tuopa varmaan vaikuttaa, jos sinulla on niistä lehtiarvioitakin. Eikös niille ollut vielä eri säännöt, niin hullua kuin tämä säätäminen onkin.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto @outikor @vehka
No sepä! Kun tekee lehteen arvion, ei missään ole mainintaa mainoksesta tai edes arvostelukappaleesta. Sitä pidetään itsestään selvänä asiana, jonka jokainen osapuoli ymmärtää. Kirja on arvostelijan työväline, jonka saa itselleen käyttöön tavallaan lehden kautta (vaikka nykyään tilaan ne suoraan itselleni). Palkkion työstä maksaa lehti.
=> More informations about this toot | More toots from Kirsin_kirjanurkka@mastodontti.fi
@Kirsin_kirjanurkka @outikor @vehka Ainakin omalta osaltani vain keskustelen aiheesta, en väännä mihinkään suuntaan. :) Ja voin merkitä sen mukaan kuin käsky käy, vaikka se vähän hassulta tuntuukin. Olen samaa mieltä siitä, että se "palkka/hyöty" on se, että pääsee lukemaan kirjan nopeammin kuin muuten pääsisi, ja ilmaiseksi. Ja toki jos sen kirjan päätyy myymään (minulla ovat suuntautuneet lähinnä omaan hyllyyn), niin saattaa siitä jonkun roposen saadakin.
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto Kiinnostavaa keskustelua täällä, hyppään sivusta mukaan. Toimin itse musiikkikriitikkona useammassa mediassa, mutta olen myös julkaissut jokusen romaanin pienkustantamojen kautta. Olen siis ehkäpä tottunut miettimään tätä aihepiiriä kahdelta kannalta.
Kirjablogimaailma ei ole minulle kyllä lainkaan tuttu, joten sikäli höpisen tässä aika diletanttina. Huomioni kiinnitti aloitusviestissä sanomasi: että jos et pidä kirjasta, joko jättäisit sen käsittelemättä tai ainakin pehmentäisit mielipidettäsi. Näinhän kriitikko ei oikein voi toimia. Kriitikkona olen aina pitänyt mielekkäimpänä sellaista tilannetta, jossa minulle ehdotetaan arvosteltavaa, suostun siihen jos suostun, tiedän saavani sovitun palkkion medialta, jolloin en tietenkään ole ikään kuin "mitään velkaa" teoksen julkaisijalle.
Käytännössä kyllä useimmiten ehdotan itse arvosteltavaa, koska näin se homma nyt vaan enimmäkseen toimii. Silloin yritän haastaa itseäni ottamalla arvosteltavaksi jotain ehkä kiinnostavaa, josta saatan tykätä tai sitten en. Mutta kun kyseessä on sovittu juttu, niin riippumatta mieltymykseni asteesta teen sen arvostelun rehellisen näkemykseni mukaan. Ainakaan enää näin keski-iässä ei ole tarvetta iloitella haukkumalla, mutta joskus tulee vastaan teoksia, joiden huonoutta ei voi paeta. Tietysti myös teoksia, jotka lumoavat täysin.
Blogosfäärissä vaikutelmieni mukaan korostuu kehuva kirjoittaminen, jolla on se seuraus, että perinteinen kriittinen kriitikkous on monesta tekijästä ja lukijasta/kuulijasta alkanut tuntua jonkinlaiselta häiriökäyttäytymiseltä.
Ja tässä on ehkä jonkinlaisen ongelman ydin. Tottakai kriitikot, mediatalot ja monenlaiset yleishäseltäjät saavat ilmaiskappaleita. Ei sitä tarvitse merkitä mainokseksi, jos minulta kysytään. Mutta jos aina kirjoittaa vain kauniita sanoja, on tavallaan vähän mainostaja kuitenkin, ei kriitikko ainakaan. Ja ehkä blogosfäärin tapauksessa olisi syytä keskustella enemmän siitä, kumpia ollaan.
=> More informations about this toot | More toots from NikoAslak@mementomori.social
@Lempilukemisto @gabrielkorpi Saat ne kirjat, koska kustantaja haluaa näkyvyyttä. Sille, että et tee tilaustyönä tekstimainontaa, on takeena vain oma sanomisesi. Joten näkyvyys sille, että kyseessä on mikä tahansa kaupallinen perusta, on vain suositeltavaa.
Koska sinähän teet valinnan. Otat vastaan, tai et ota, ja ostat omilla rahoillasi tai haet kirjastosta.
Ei tämä asia muuksi muutu onko kyseessä meikit, vaatteet, lomakohde tai kirja.
Minulle herää koko ajan yksi ja vain yksi kysymys: miksi tämä on edes ongelma?
=> More informations about this toot | More toots from jagster@kvarkki.nexus
@Lempilukemisto
Minusta ohjeistuksella hämärretään sitä, mitä mainoksella tarkoitetaan. Ehkä taidekritiikin vähentyminen on vaikuttanut tähän.
Jos kaikki maininnat tuotteista/tapahtumista somessa, joka voivat tuoda taloudellista hyötyä jollekin, ovat mainoksia, niin... Jooh. Mahdottomaksi menee.
Jos kirjailija tiktokkaa kirjastaan, mainostaako hän nuorille tuotetta? Jos saa arvostelukappaleen, mutta raha ei liiku, onko se yhtä lailla mainos kuin sillä, jolle samasta maksetaan?
=> More informations about this toot | More toots from jsmeresmaa@mstdn.social This content has been proxied by September (3851b).Proxy Information
text/gemini
