Havaintoja ensimmäisestä kirjapostauksestani Mastodoniin vs. Instagramiin. Postasin tämän saman tekstin ja kuvan myös instaan, ja vanhasta tottumuksesta se on nimenomaan ”instatyylinen”. Instassa toki olen saanut enemmän tykkäyksiä, koska seuraajiakin on enemmän, mutta keskustelua on syntynyt tosi vähän. Muutama kiittää suosituksesta tai mainitsee tykänneensä kirjasta myös itse, mutta siihenpä se sitten jääkin. Täällä on taas kommenteissa keskusteltu mm. kirjailijan muusta tuotannosta ja viihdekirjallisuuden lukemisesta, mahdollisesta snobiudesta ja eri kirjallisuudenlajien arvottamisesta. Paljon kiinnostavampaa vuorovaikutusta!
Epäilen myös, että osa instatykkäyksistä on lähinnä tykkäyksiä kuvasta, tyyliin ”kivat kukat”, vaikka en nyt kuvaukseen kovin paljon panostanutkaan. Tai tykätään, jotta kerrotaan algoritmille, että halutaan jatkossakin nähdä minun postaukseni. Tässä nousee aika selvästi esiin se ero, että instassa ollaan jollakin tavoin sisällöntuottaja - seuraaja -asemissa, täällä taas enemmän tasavertaisessa asemassa keskustelemassa. Ei liene vaikeaa arvata, kummasta tykkään enemmän. https://mementomori.social/@imaginaarilukija/113923592277627304
=> More informations about this toot | View the thread
En edelleenkään ole pitänyt itseäni scifinlukijana, vaikka #spefilukupiiri ’n myötä scifiä onkin tullut luettua viime vuosina jonkin verran. Jokohan tätä identiteettiä pitäisi muuttaa? Becky Chambersin A psalm for the wild-built oli nimittäin kovastikin makuuni sopivaa kirjallisuutta.
Munkki Sibling Dex ajautuu eksistentiaaliseen kriisiin ja alkaa kierteleväksi teemestariksi. Eräänä päivänä ihmisten asuttaman alueen rajamailla hän tapaa sattumalta robotti Mosscapin. Kohtaaminen on yllättävä, sillä ihmisten kehittämät robotit ovat vuosisatoja sitten jättäneet ihmisten seuran ja muuttaneet luontoon, ja koko robottien olemassaolo alkaa olla ihmisten mielissä urbaania legendaa. Mosscap on selvittämässä vastausta yhteen kysymykseen: ”Mitä ihmiset tarvitsevat?” Tästäpä sitten seuraa Dexin ja Mosscapin välille mielenkiintoisia, filosofisia keskusteluja, toistensa tapojen hämmästelyä ja vähittäistä ystävyyden kehittymistä. Koko kirjan sävy on lempeä, rauhallinen ja utopistinen, sanalla sanottuna ihastuttava. Ja lopulta vain hyvin kevyesti ”scifinen”. Suosittelen!
Olen välillä yrittänyt lukea ns. viihdekirjallisuutta, mutta petyn aina sen kaavamaisuuteen ja epäuskottavuuteen. Tätä kirjaa lukiessani totesin, että ehkä tällainen lempeän lämpöinen spefi sopiikin minulle siihen vastaavaan turvallisten lohtukirjojen tarpeeseen!
Kirja on myös vastikään suomennettu Hertan kustantamana nimellä Veisu luonnonkoneille.
[#]kirjaMastodon #kirjadon #kirjamasto #kirjat #lukeminen #bookstodon
=> More informations about this toot | View the thread
Olisiko se aika tehdä #esittely ?
Olen yksi kirjagramista tänne siirtyneistä, vaikka instasta en ole toistaiseksi luopunutkaan. Siellä olen julkaissut pääasiassa vain kirjasisältöä, mitä nyt välillä jakanut tarinoissa väläyksiä muustakin arjesta. Siitä mitä täällä tulen tekemään, en tiedä vielä mitään.
Kirjoissa pidän erityisesti spefistä ja yhteiskunnallisia teemoja liippaavista tietokirjoista, mutta luen laajalla skaalalla melkein mitä vain. Tällä hetkellä luvussa on Robin Hobbin Narrin kohtalo. Tämän vuoden tavoitteeni on hötkyillä vähemmän uutuuksien perässä ja lukea enemmän niitä kirjoja, jotka ovat olleet lukulistalla jo pidempään.
Kirjojen lisäksi muukin kulttuuri kiinnostaa, ja museoissa ja teatterissa käyn aina tilaisuuden tullen. Olen myös aktiivinen ilmastoahdistuja ja wannabe-vegaani. Töissä olen koodauksen, akatemian ja kirjastomaailman risteyksessä. Erityislapsen äitiys ja omaishoitajuus vievät tällä hetkellä elämästä paljon kaistaa, ja niiden myötä nepsy- ja autismiasiat kiinnostavat.
[#]KirjaMastodon
=> More informations about this toot | View the thread
=> This profile with reblog | Go to imaginaarilukija@mementomori.social account This content has been proxied by September (3851b).Proxy Information
text/gemini
