Laitan taas patarouvan molemminpäin, kun epäilen tekstien olevan väärin: tänään on vuorossa Straumfjörđurin Halla (hatla).
Halla oli varakas ja monitietoinen emäntä. Hän ehkä oli naimisissa nuorempana, mutta kaikissa tarinoissa hänestä hän emännöi taloaan yksin. Hänellä oli kaksi poikaa ja yksi ottopoika, jolle hän opetti taikataitonsa.
Jotkut väittävät häntä Sæmundur viisaan pikkusiskoksi, mutta se ei kuitenkaan liene totta... heidän välillään on pari sataa vuotta.
=> View attached media | View attached media
=> More informations about this toot | More toots from Louhetar@mastodontti.fi
Halla oli silmänkääntäjä, mutta lisäksi taikataitoinen. Yksi suosituimmista hänestä kertovista tarinoista kertoo, kuinka Halla meni kerran ulos hakemaan heinät latoon ennen sadetta, ja kielsi työväkeä katsomasta ulos. Yksi kuitenkin meni ja tirkisti ovessa olevasta rakosesta, ja näki Hallan lähettävän heinät itsekseen lentäen kotiin.
(Joissakin tarinoissa häntä avustaa Sæmundur Viisas yhdeksän pirun kera)
=> More informations about this toot | More toots from Louhetar@mastodontti.fi
Kun hän tarpeeksi katseltuaan aikoi palata takaisin pirttiin, huomasikin hän jääneensä jumiin ovenpintaan. Kun Halla sitten tuli kotiin, sai työmies kovan läksytyksen, kun oli kurkkinut vaikka oli kielletty.
=> More informations about this toot | More toots from Louhetar@mastodontti.fi
Toisessa tarinassa oli Halla matkalla markkinoille kuormahevosineen, joilla oli lastina kaloja, ja lisäksi oli mukana lampaita.
Matkalla tuli vastaan hänen ottopoikansa Ólafur, joka virnisti ja sanoi: "Aika kovaa purtavaa, ottoäiti."
"Ole siinä!" Halla äyskähti. "Olen opettanut sinulle liikaa!"
Markkinoilla Halla vaihtoi kalat ja lampaat, lastasi ostoksensa hevosilleen, ja lähti paluumatkalle. Kauppakumppani huomasi pian saaneensa lampaiden sijasta hiiriä, ja kalojen sijasta vakallisen kiviä.
=> More informations about this toot | More toots from Louhetar@mastodontti.fi
Suuttuneena hän lähetti ajojahdin Hallan perään, mutta Halla oli valmiina, ja käänsi joukkion silmät niin, että he näkivät Hallan ja hänen hevostensa sijasta vain heinätuppoja ja kivenlohkareita. Niin palasi Halla turvallisesti kotiinsa.
=> More informations about this toot | More toots from Louhetar@mastodontti.fi
Oli heinäaika, ja Halla antoi miehille ohjeen: päivän päätteeksi tuli laittaa viikatteet erään tietyn kiven juureen ja hakea siitä aamulla, ne olisi teroitettu uudestaan. Mutta terää pitkin ei saisi kukaan katsoa.
Näin tehtiinkin, ja seuraavana päivänä oli viikatteissa niin hyvät terät, että ne menivät heinän läpi kuin vettä vain. Yksi miehistä tuli uteliaaksi, ja katsoi viikatteensa terää pitkittäin.
Nyt putosi silmänkäännös kaikkien viikatteista.
=> More informations about this toot | More toots from Louhetar@mastodontti.fi
Niissä ei ollutkaan metalliterää, vaan terät oli tehty ihmisen kylkiluista! Siihen loppui se heinänteko, kaikki työmiehet lähtivät kotiinsa.
=> More informations about this toot | More toots from Louhetar@mastodontti.fi
Halla, monitietoinen kun oli, toimi myös kätilönä.
Kerran hänet oltiin kutsuttu lasta päästämään. Rouva makasi tuvan lattialla, jonne hänelle oltiin laitettu pehmikkeeksi heinänippuja.
Kun tuskat kävivät koviksi, valitti rouva ääneen. Isäntä sanoi siihen: "Ei nyt noin tarvitse metelöidä, vaikka nyt joudutkin hetken heinillä makaamaan."
Halla kasasi lisää heinänippuja kokoon ja vastasi: "Asetapa siihen itse makuulle, katsotaan pidätkö siitä itse."
=> More informations about this toot | More toots from Louhetar@mastodontti.fi
Isäntä laittoikin heinille. Mutta yhtäkkiä alkoikin isäntä itse valittamaan - ja rouva rauhottui.
Kun lapsi oli syntynyt, hiljeni sitten isäntäkin. Halla tuumi rouvalle: "Poltot pystyin hänelle sinulta antamaan, mutta harmi kyllä en itse lapsen synnyttämistä."
Loppu
=> More informations about this toot | More toots from Louhetar@mastodontti.fi This content has been proxied by September (3851b).Proxy Information
text/gemini
