Saatiin uusi merkintätavan täsmennys ei-kaupalliseen sisällöntuottamiseen, joka koskee myös kirjojen arvostelukappaleita. Siihen tulee merkitä "mainos/saatu". Tähän ei ole sanomista; kerran tämä on näin päätetty niin tyydyn siihen ja olen hyvilläni, että asiaa katsottiin uudelleen myös meidän kannaltamme.
Mutta mietin tätä mainosasiaa arvostelukappaleiden näkökulmasta. Minun on ollut vaikea nähdä lukupäiväkirjaani mainosmielessä, koska luen joka tapauksessa koko ajan ja esittelemäni kirjat ovat niitä, jotka lukisin joka tapauksessa (ehkä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta).
Näkisin niin, että kustantajan saama hyöty minun tapauksessani on ajantasainen näkyvyys. Jos lainaisin kirjat kirjastosta tai ostaisin itselleni, niistä vain harva olisi esillä tililläni silloin, kun kirja on vielä uutuushyllyssä. (Enkä toki ehdi tai välttämättä haluakaan lukea kaikkea välittömästi saatuani.)
Kuitenkaan itse arvioon se ei vaikuta. Jos en tykkäisi kirjasta, en kirjoittaisi siitä muutenkaan jyrkän negatiivisesti, koska lukukokemus on aina ihmisen oma. (Korkeintaan jätän kokonaan esittelemättä - joskus näin teenkin.) Jos kehun jotain koska pidän siitä, tekisin saman olinpa ostanut, lainannut tai saanut kirjan.
Nyt vuoden alusta on kuitenkin tullut pieni muutos siihen, voinko pitää itseäni myös jollain tapaa "mainostajana", koska Otava pyysi lisätä minut vaikuttajalistalleen ja on lähettänyt kirjoja nyt erikseen ilmoittamatta ja itse pyytämättäni. Pääsin myös Into Kustannuksen kirjavaikuttajaksi ja heiltä olen saanut samaten heidän valitsemiaan kirjoja luettavaksi ja kuunneltavaksi. Myös S&S -kustantamo lähettää satunnaisesti kirjoja kysymättä erikseen. Ja lisäksi olen saanut pieniltä kustantamoilta tai kirjailijoilta suoraan pyyntöjä, kiinnostaako heidän kirjansa. Jos kiinnostaa, olen luonnollisesti ottanut ilolla vastaan. Mutta näiden mainitsemieni osalta koen, että asemani on kuitenkin hieman erilainen kuin jos itse kiinnostun kirjasta ja pyydän arvostelukappaletta. (Täytyy muistaa myös se, että aina ei tietenkään saa, vaikka pyytäisikin. Nykyään kyllä aikaisempaa useammin olen saanutkin.)
Kuitenkaan toistaiseksi koko kirjagram-aikanani en ole saanut kuin pari kirjaa, joita en olisi lukenut joka tapauksessa, ja nekin olen lukenut ihan mielelläni. On ollut ilo voida poistaa kirjoja kirjaston varauslistalta, kun olen saanutkin sen nopeammin luettavakseni näin. Rahallista hyötyä en ole saanut, sillä jokainen tietänee, kuinka kirjan nopeasti jälleenmyyntiarvo laskee. Jos jonkun kirjan olen toisinaan myynyt eteenpäin, niin se raha on suuntautunut suoraan - mihinkäs muuhunkaan - kuin uusien kirjojen ostamiseen! Toisaalta on myös ihanaa, että kirjan suurin arvo on se tärkein, eli lukemisen tuottama ilo!
Herättääkö tämä sinussa ajatuksia? Olisi kiinnostavaa kuulla. #kirjagram #kirjamastodon
(Kuva HKI kirjamessuilta Akateemisen kirjakaupan pisteen lukijatestistä saatu.)
=> More informations about this toot | More toots from Lempilukemisto@mementomori.social
@Lempilukemisto Kiinnostavaa keskustelua täällä, hyppään sivusta mukaan. Toimin itse musiikkikriitikkona useammassa mediassa, mutta olen myös julkaissut jokusen romaanin pienkustantamojen kautta. Olen siis ehkäpä tottunut miettimään tätä aihepiiriä kahdelta kannalta.
Kirjablogimaailma ei ole minulle kyllä lainkaan tuttu, joten sikäli höpisen tässä aika diletanttina. Huomioni kiinnitti aloitusviestissä sanomasi: että jos et pidä kirjasta, joko jättäisit sen käsittelemättä tai ainakin pehmentäisit mielipidettäsi. Näinhän kriitikko ei oikein voi toimia. Kriitikkona olen aina pitänyt mielekkäimpänä sellaista tilannetta, jossa minulle ehdotetaan arvosteltavaa, suostun siihen jos suostun, tiedän saavani sovitun palkkion medialta, jolloin en tietenkään ole ikään kuin "mitään velkaa" teoksen julkaisijalle.
Käytännössä kyllä useimmiten ehdotan itse arvosteltavaa, koska näin se homma nyt vaan enimmäkseen toimii. Silloin yritän haastaa itseäni ottamalla arvosteltavaksi jotain ehkä kiinnostavaa, josta saatan tykätä tai sitten en. Mutta kun kyseessä on sovittu juttu, niin riippumatta mieltymykseni asteesta teen sen arvostelun rehellisen näkemykseni mukaan. Ainakaan enää näin keski-iässä ei ole tarvetta iloitella haukkumalla, mutta joskus tulee vastaan teoksia, joiden huonoutta ei voi paeta. Tietysti myös teoksia, jotka lumoavat täysin.
Blogosfäärissä vaikutelmieni mukaan korostuu kehuva kirjoittaminen, jolla on se seuraus, että perinteinen kriittinen kriitikkous on monesta tekijästä ja lukijasta/kuulijasta alkanut tuntua jonkinlaiselta häiriökäyttäytymiseltä.
Ja tässä on ehkä jonkinlaisen ongelman ydin. Tottakai kriitikot, mediatalot ja monenlaiset yleishäseltäjät saavat ilmaiskappaleita. Ei sitä tarvitse merkitä mainokseksi, jos minulta kysytään. Mutta jos aina kirjoittaa vain kauniita sanoja, on tavallaan vähän mainostaja kuitenkin, ei kriitikko ainakaan. Ja ehkä blogosfäärin tapauksessa olisi syytä keskustella enemmän siitä, kumpia ollaan.
=> More informations about this toot | More toots from NikoAslak@mementomori.social
text/geminiThis content has been proxied by September (3851b).