Välillä tuntuu siltä, että kirjallisuuden puolellakin klassikoiden asema nostaa kynnystä tarttua niihin tarpeettomasti. Niistä on muodostunut kuva raskaina ja vaikeaselkoisina, mahdollisesti vanhanaikaisina.
Onhan siellä joukossa niitäkin, jotka eivät ole ikääntyneet arvokkaasti, mutta moni on myös tehnyt vaikutuksen.
Omalla kohdalla Woolfia tuli varmaan arkailtua eniten suhteessa siihen, miten valtaisan vaikutuksen hänen kirjansa minuun tekivät.
Ja Austen on ihan muuta kuin nuorena ajatteli.
=> More informations about this toot | More toots from hiljaisuus@piipitin.fi
@hiljaisuus Äikän tunneilta sai kuvan, että klassikot tarkoitti aina pakkolukemista ja huonoja kirjoja. Juurikin raskasta, vaikeaselkoista ja vanhanakaista. Lisäksi vielä LÄKSYJÄ. EI hyvä yhdistelmä.
Kesällä nappasin gutenbergistä Matkustus maan keskipisteeseen. Tuolta olen napsinut aika-ajoin kirjoja ja tosi hyviä ovat olleet. Dracula on ehkä suosikki.
=> More informations about this toot | More toots from bestest@mstdn.social
@bestest @hiljaisuus
Minun peruskouluaikoinani 80-luvulla ja 90-luvun taitteessa klassikoiden luetuttamisesta puuttui kontekstointi, eli ei niitä käsitelty aikansa tuotoksina, vaan Tärkeinä Kirjoina, jotka vain pitää pakkolukea. Ne olivat raskaita ja vaikeaselkoisia, koska lukijalla ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä niissä oli kyse, millaisesta ajasta ne kertovat, mikä on sen ajan suhde tähän päivään ja miksi juuri tämä kirja on valittu kaanoniin edustamaan sitä aikaa.
Kouluaikoinani väistelin parhaani mukaan kaikki klassikot, mutta olen aikuisena lukenut niitä. Monet ovat parempia kuin oletin, mutta joidenkin kanssa on käynyt myös toisin päin. Luulin, että Sadan vuoden yksinäisyys on vaikea, mutta se olikin vain tylsä 😀
=> More informations about this toot | More toots from anuko@mementomori.social
@anuko @bestest
Sadan vuoden yksinäisyys on jännä tapaus. Moni sitä rakastaa ja periaatteessa sen pitäisi olla ihan minun tyyppiseni kirja, mutta se jäi kyllä minulla kesken.
Osin sen vuoksi, että koin sen myös melko tylsäksi, mutta osin sen vuoksi, että minulla on lukijana ilmeisesti jonkinlaista nimisokeutta hahmojen suhteen ja Sadan vuoden yksinäisyydessä se samojen nimien käyttö sekoitti sitä pakkaa entisestään.
=> More informations about this toot | More toots from hiljaisuus@piipitin.fi
@anuko @bestest
Tuo nimisokeus on joskus aiheuttanut huvittaviakin tilanteita.
Luin Sormusten herran ensimmäisen kerran ala-asteella ja olin välittömästi myyty, vaikka tarinan jälkimmäinen puoli kävikin hetkittäin hämmentäväksi, kun en tajunnut, että Sauron ja Saruman ovat eri hahmoja.
=> More informations about this toot | More toots from hiljaisuus@piipitin.fi
@hiljaisuus @anuko @bestest Venäläiset klassikkot ovat hilpeitä tätä nimisokeustaustaa ajatellen. Itselläni ei ole nimien kanssa suurempia haasteita, mutta venäläinen kirjallisuus tältä osin on silti välillä vähän jännää.
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@hannamorre @anuko @bestest
=> More informations about this toot | More toots from hiljaisuus@piipitin.fi
@anuko @bestest @hiljaisuus joo, klassikoissa on just se, että ne voi jakaa kahteen ryhmään: kirjat, jotka on olleet tärkeitä omana aikanaan, esim. tehneet jotain ensimmäistä kertaa, ja kirjat, jotka ovat oikeasti hyviä myös nykylukijalle. toki klassikko voi kuulua myös molempiin ryhmiin, mutta suurin osa on vain ykkösryhmän kirjoja, ja niitä on tuskaa lukea.
mun oma yllätyssuosikki klassikoista on ollut topelius. niitä lukee oikeasti ilokseen!
=> More informations about this toot | More toots from Stoori@polyglot.city
@hiljaisuus Ai ettien että! Onkin heti pakko kertoa anekdootti, johon minut tuntevat ovat varmaan jo kyllästyneet, mutta täällä on uusia korvia!
Ollessani 8. luokalla äikänope määräsi, että tyttöjen piti lukea Ylpeys ja ennakkoluulo, ja poikien piti lukea Agatha Christien Lomahotellin murhat.
Teini-ikäinen Morre suivaantui tällaisesta törkeästä sukupuolijaosta suunnattomasti ja ehdottomasti kieltäydyin lukemasta YE:a 8 sivua pidemmälle, sillä se oli selvästikin tylsä ja paska kirja, kun oli klassikkokin – ei ollenkaan samanlainen kuin Kaari Utrion kirjat, Luolakarhun klaaneista nyt puhumattakaan.
Pitkällisen väännön jälkeen (joka maksoi minulle luultavasti arvosanan alennuksen) sain lukea Lomahotellin murhat, joka sekään ei ollut kovin ihmeellinen, mutta tulipa luettua.
Vuosia ja vuosia vihasin koko Austenia, koska kaiken logiikan mukaanhan vika oli Jane Austenin. Sitten kirjablogeissa alkoi kiertää jokin haaste, joten pakko oli lopulta nöyrtyä. Vannoin kumminkin, että mihinkään Mr. Darcyyn en ainakaan ihastu, kuten kaikki muut, koska koko opus on kuitenkin ihan tylsä, kuiva ja kökkö.
...
Noin 20 sivua ja olin täysin mennyttä – sekä Mr. Darcylle että koko romaanille. Kerta kaikkiaan hieno teos! En osannut odottaa sitä teräväkatseista huumoria ja tyylillä annosteltua romantiikkaa, hienoa yhteiskuntakritiikkiä ja ja ja... Ihan mahtava kirja!
Olen siis suuressa suopeudessani antanut anteeksi Jane Austenille.
(Miten hitossa olin kuvitellut pärjääväni 500 merkillä?!)
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@hannamorre @hiljaisuus toivottavasti kukaan ope ei enää nykyään tee tuollaisia sukupuolituksia, ihan hirveää. 😬
=> More informations about this toot | More toots from magdalenahai@mstdn.social
@magdalenahai @hannamorre @hiljaisuus
Meillä tuo jako meni yläasteella niin, että tytöt lukivat Anne Frankin päiväkirjan ja pojat Länsirintamalta ei mitään uutta (koulun kirjaston valikoima oli melko rajallinen, maailmansotia, kotimaisia klassikoita ja 50-luvun amerikkalaisista jengeistä kertovia kirjoja, joita vielä 80-luvulla jostain syystä pidettiin "nuorisokirjoina")
=> More informations about this toot | More toots from anuko@mementomori.social
@anuko @hannamorre @hiljaisuus Me kolme ja jengi, voi jeesus. Ymmärrän, että se on ja oli jo silloin klassikko, mutta se nimenomaan esiteltiin meille niin, että tässä kuulkaas nuoret on nyt NUORTENKIRJA, joka on Hip ja Pop - ja kirja oli silloin jo kymmeniä vuosia vanha. Jos se olisi esitelty klassikkona, olisin varmaan asennoitunut kirjaan ihan eri tavalla. Mähän pidin historiallisesta fiktiosta. 😀
=> More informations about this toot | More toots from magdalenahai@mstdn.social
@magdalenahai @hannamorre @hiljaisuus
Jep, Me kolme ja jengi, Taistelukala ja mitä näitä nyt oli. Ja sitten oli toki myös Huumeasema Zoo -osasto eli edellisen sukupolven karvaiden kokemusten kautta huumevalistusta itseopiskeluna.
=> More informations about this toot | More toots from anuko@mementomori.social
@anuko @magdalenahai @hiljaisuus
Joo. Just nämä. Ja Paahde. Voi prkl. "Mutta oppilaat tykkää siitä!" Joo. En epäile. On varmaan hyvä ja kiva jnpp., mutta voisi joskus edes TARJOTA jotain muutakin.
Tää aihe saa mut aina todella kiihdyksiin. Voitaisko jo luettaa ja tarjota 2000-luvun nuortenkirjoja?!
=> More informations about this toot | More toots from hannamorre@mementomori.social
@hannamorre @magdalenahai @hiljaisuus
Ai niin, olen myös Häräntappoaseen traumatisoimaa sukupolvea. En yhtään ihmettele, että tämän hetken teinien kotona voi olla vaikea suhde kirjallisuuteen, kokemukset koulusta kun olivat just tuollaisia. Vasta lukiossa sai itse valita, mitä lukee ja sitten homma alkoi toimia ihan eri tavalla.
=> More informations about this toot | More toots from anuko@mementomori.social
@anuko @hannamorre @hiljaisuus hitsi, enpä muuten ole aiemmin tajunnut tätä yhteyttä kotien lukuasenteisiin. 😬 Edit. siis sitä että pakkoluettaminen aiheuttaisi vanhemmissa edelleen siinä määrin kitkaa, ettei nuorten lukemista osata tukea.
=> More informations about this toot | More toots from magdalenahai@mstdn.social
@magdalenahai @hannamorre @hiljaisuus
Joo, jollei ollut erikseen lukutoukka ja haalinut itselleen luettavaa koulun ulkopuolelta, kokemukset lukemisesta olivat juuri tuollaisia.
Itselläni kävi sillä tapaa hyvä tuuri, että vaikka vanhempani eivät lukeneet paljon, minulla oli (pelkän kansakoulun käynyt) isoisä, joka kävi kuukausittain kirjastossa ja kävin siellä hänen kanssaan. Isoisä ei kovin tarkkaan katsonut, mitä lainasin, joten lainasin kaikenlaista myös aikuisten osastolta.
=> More informations about this toot | More toots from anuko@mementomori.social
@anuko @magdalenahai @hannamorre @hiljaisuus Mulle taas kävi niin, että heti noin 8-vuotiaana hurahdin lukemiseen ja luin kaiken mitä pystyin. Vanhemmat opastivat kirjastoon, joka oli parin korttelin päássä, joten kävin siellä melkein päivittäin. Isä kävi yhdessä vaiheessa kertomassa kirjastonhoitajalle, että minä saan hänen puolestaan lainata miten paljon kirjoja vain.
Siinä vaiheessa, kun muutin lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan, olin sitten kolunnut läpi kolme Kotkan alueen kirjastoa...
=> More informations about this toot | More toots from liw@toot.liw.fi
@liw @magdalenahai @hannamorre @hiljaisuus
Kysyin nuorisolaiselta, mitä kirjoja on luetettu koko luokalla. Paahde mainittu (oli kuulemma huono), sen lisäksi Orwellin Eläinten vallankumous sekä Jari Järvelän Tyttö ja Pommi, melko satunnaista. Ala-asteella lukivat myös jonkun lasten version Odysseiasta.
=> More informations about this toot | More toots from anuko@mementomori.social
@hannamorre @hiljaisuus
Onneksi löysit Jane Austenin lopulta! 😃
=> More informations about this toot | More toots from anulahtinen@h-net.social
@hannamorre @hiljaisuus
Meillä ei koulussa laitettu näitä lukemaan eikä sukupuolitettu mutta mulla oli muuten sama asenne että austen on ihan hömppää ja tylsää ja tyhmää. Olin yli 30 (Oisko jotai 35🤔) ku lopulta luin ja varmaa lukisin niitä vaikka joka kesä uudestaan jos ei ois niin paljon kaikkee muutaki
=> More informations about this toot | More toots from hanna@mementomori.social This content has been proxied by September (3851b).Proxy Information
text/gemini
