Vaikka tässä artikkelissa kaikuu ikävästi säästöpaineet taustamotiivina ja otsikointikin on tehty selvän raflaavasti, olen itse asiasta kuitenkin pääasiassa samaa mieltä.
Kohtaan jatkuvasti töissä ikäihmisiä, joiden ainoa kontakti yhteiskuntaan on kotihoito, turva-auttaja - tai pahimmillaan ensihoito.
Lapsia, sisaruksia tai kivoja naapureita olisi, mutta eihän niiltä kehtaa apua pyytää, soiteltiin viimekuussa ja kertoivat kuinka kokoajan on kiirettä.
https://yle.fi/a/74-20136035
=> More informations about this toot | More toots from sara@mastodontti.fi
Miusta on aina surullista kun hoidon tarvetta ei ois, mut kotiin ei yksin voi jäädä. Näissä usein soittelen ja harmittavan usein puhelu kulkee seuraavasti;
"Sara ambulanssista hei, kuules, soittelen tässä (nimi) puolesta ja nyt on sattunut niin että...
mutta siis mitään varsinaista hätää ei nyt ole, mutta kotiinkaan ei vaan vois tälleen yksin jäädä kun vähän silmän alla kuitenkin tarttis olla, josko pääsisitte...
okei, että ei onnistu...
no eipä siinä, mepä lähdetää sitte kohti sairaalaa..."
=> More informations about this toot | More toots from sara@mastodontti.fi
Toki on ilahduttaviakin tapauksia kun puhelimesta jo kuuluu huoli ja ukin luokse tullaan mielellään yökylään ja vähän kattomaan perään. Että ei ne kaikki tälläsiä onneks oo.
Mut kunhan siis muistuttelen taas että pitäkäähän niistä papoistanne ja mummeistanne, iskästä ja äidistä, huolta. Soitellaan ja käyään kylässä. 😊
Mielellää vielä moikattais sitä naapurin Paavoakin.
=> More informations about this toot | More toots from sara@mastodontti.fi This content has been proxied by September (3851b).Proxy Information
text/gemini